torstai 25. maaliskuuta 2010

Koneellisen brodeerauksen perusteet

...suunnilleen hallinnassa.
Kylläpä tällä viikolla tapahtuu!
 Koneella oli kiire, minulla ei!
Ja seuraavaksi tällaisia? Nämä ovat kyllä suunnittelijan nimeltä Niamh Smith.

Upea nettilöytö

Valentina Ramos:
Kauniita, eikö?
www.valentinadesign.com

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Takaisin seulojen saloihin

Tällä viikolla olen ehtinyt painaa monenmoisia kuvioita kankaalle, kaikenkirjavilla väreillä. Hauskaa!

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Mitä tästä tekis?

Vähän on pääsiäiskortin värinen, mutta...
Liian ohutta viivaa, ei onnistu seulalla, kokeiltu on...

Mikä tämä on?

No tietenkin tjanting, eli jaavalainen vahakannu. Sieltä sula vaha valuu (toivottavasti!) kauniina nauhana värjättävälle kankaalle ja syntyy batiikkia.

Kiitos Eijalle!

Ensin munia kaupasta, sitten neulalla pienet reiät (vaikeaa!), sitten sisus puhaltamalla tyhjäksi (yllättävän vaikeaa sekin!), sitten tutun kuvisopen luokkaan (etukäteen oli tietysti pitänyt puhua tämä iltakurssi itselle ja ystäville!), munat puhtaaksi etikalla, värijauheet ja tippa etikkaa kuumaan veteen, kynttilänliekki ja lusikkahärveli keikkumaan, siinä sulaa mehiläisvahaa, sitä nuppineulan päällä ripeästi tippa munan pinnalle ja toinen ja kolmas jne. Vielä muna hetkeksi väriliemeen, kuiva muna lämpimäksi, jotta vahan saa vielä poiskin. Oli siinä aika monta työvaihetta, mutta kannatti!

Yhteistyötä

Pitkin talvea olen aina välillä hahmotellut heppapronttiä asiantuntevan tyttäreni kanssa. Asia on edennyt koevedokseen:

Värikattilat lämpiämään!

Kuluneella viikolla olimme keittiöhommissa. Väriliemet olivat herkullisen näköisiä. Värjäyskokeiluista vain tuli todella haalean vaalean kesäisen pastelleja, koska unohdin laittaa soodaa mukaan, väriä kiinnittämään!
Kasviväreihin en vielä ole ehtinyt perehtyä, mutta tässä odottaa mielenkiintoisen näköistä krapin juurta:

Tarkka lukijani Tiia huomautti, että krappi ei ole tämän näköistä, tämä onkin annatto-pensaasta!
Ja sitäkin Tiia ehti keittää, vau mikä oranssi!

Talvi soikoon!

Jotta olo olisi vähän keväisempi, otin vaalean takin vaatekomerosta, ja siinähän soikin
ti ti tyy.
Löysin tämän hauskan puisen napin loppuvuodesta Tampereen käsityömessuilta.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Kulttuuripääkaupungissa

Uutterasti tallustin kahden muun aikuisopiskelijan kanssa keskiviikkopäivän Suomen Turussa etsimässä ryijyjä ja muita seinätekstiilejä. Yllättävän heikko oli tarjonta. Tulipahan kuitenkin bongattua muutama käsityöputiikki.
Joen varrelta löytyi myös uusi Design-Shop Kulma 2011, kannattaa pistäytyä.
Löytyi HIIRIMATTOJUGENDRYIJY! Ja tässä aloittelijan ryijypaketissa, erityisesti sen nimessä STARTTIRUUTU on onnistuttu toteuttamaan myyvää symboliikkaa. Vielä kun olisi ollut formulafaneille mustavalkoinen vaihtoehto.
Todellinen syy kulttuurimatkailuumme oli kyllä David Beckham in Turku!

Maalauskokeiluja

Jo pitkään on mielessäni muhinut ajatus kokeilla tyhjällä seulalla maalailua. Maalatulle pohjalle voisi sitten painaa printtejä. Tiistaina pääsin kokeilun pariin ja innostuin välittömästi. Keskeneräisiä töitä ei pitäisi esitellä, mutta tässä kuitenkin värileikkiä:

Huopa on valmistunut!

Ja lunta riittää, joten tuotekuvaus onnistuu ulkonakin.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Monotypia

Rakas päiväkirja, blogini, nyt saat toimia läksyn välittäjänä. Lupasin kertoa muillekin, mitä on monotypia.
Mono tarkoittaa yhtä. Monotypiat ovat oikeastaan painettuja maalauksia. Monotypia poikkeaa muista taidegrafiikan muodoista juuri siksi, että sitä ei paineta sarjaksi, vaan työt ovat uniikkeja. Teknisesti monotypia on yksinkertaisin taidegrafiikan muoto, sillä tarvitaan vain väriä, painoalusta ja paperia/kangasta. Monotypiaan voi jokainen luoda oman tekniikkansa. Vapaa kokeilu ja erilaisten materiaalien/tekniikoiden yhdistäminen kannattaa!

Kuvan maalaaminen painoalustalle voidaan tehdä kahdella eri perusidealla:
Tummapohjaisessa (subtraktiivisessa) menetelmässä painoalustan pinta peitetään kokonaan värillä. Tämän jälkeen kuva maalataan poistamalla väriä vaikka sormella, tikulla, rätillä, siveltimellä. Työtä voi myös korjailla.
Vaaleapohjaisessa (additiivisessa) menetelmässä painoalusta on kuin vesiväripaperi, jolle kuva maalataan.

Tämä monotypia on Osmo Rauhalan grafiikkaa:

Itse kokeilin näin yksinkertaista monotypiaa kankaalle:
Maalasin pigmenttiväreillä kuusen kalvolle. Käänsin kalvon (väripuoli alas) ja painoin sen valkoiselle kankaalle. Väriä jäi vielä kalvoonkin, joten painoin toisen kuusen, josta tuli paljon edellistä himmeämpi. Hauska varjoefekti. Kokeilin reaktioväriä kalvolle, se toimi kiten vesiväri. Kalvoa ei voi kääntää, koska väri valuu heti. Kangas täytyy siis painella kalvon päälle. Kun kalvolle levitti reaktioväriä pinnaksi ja painoi kerran, jäi kalvolle vielä kuplamaisena pintana väriä, josta siitäkin tuli ihan toimiva väripinta, tosin kovin vaalea.

Monotypiaa voi myös tehdä kankaalle näin:
Seula laitetaan pöydälle painoasentoon korokkeiden päälle.
Maalataan suoraan seulalle, sen raakelipuolelle. Väreistä riippuen värin joko annetaan kuivua tai ei. Kun maalaus on valmis, asetetaan seula kankaalle. Painamisessa käytetään erilaisia transparenttipastoja. Pigmenttivärillä painettaessa ei käytetä ylivetoa/raakelia, mutta vesiväreillä/reaktioväreillä maalatessa tehdään yliveto transparentilla kuivaan työhön. Vaikka kyseessä on monotypia, voidaan sama maalaus painaa useaan kertaa, tosin väri silloin haalistuu.

Katso myös http://kuovi.blogspot.com ja sieltä alaotsikko taidegrafiikka

Sorjan runosuoni sykkii

Opiskelun kevennykseksi oli viikko sitten teemapäivä, jonka aluksi ryhmät esittelivät itsensä. Sorja keksi muutaman joululauluun julkaisemisen arvoiset sanat:

Ryhmässä Päivin oomme kaikki,
oomme kaikki, oomme kaikki.
Tekstiiliykkösiä kaikki,
oomme kaikki, kaikki,
Iida ja Iida, Ida ja Iida      (ryhmässämme on tosiaan neljä Iidaa ja kaksi Tarua)

Mattoja pienii teimme kaikki,
teimme kaikki, teimme kaikki.
Kankaita hienoi painoi kaikki,
painoi kaikki, kaikki,
Taru ja Taru, Tiina ja Liisa

Koulua taas, koulua taas,
keikkailuraitaa pukkaa.
Koulua taas, koulua taas,
neuleessa puikot suihkii.
Nyt sitä saa, niisiä taas, sidosta uuteen huopaan.
Jorille taas, piirrellä saa:
kuvia sata tuokaa! 

Naisex-messuilla 6.3.

Taskukamut koittivat onneaan Naisex-messuilla. Oli mukava kuulla monesta suusta, että tuote muistettiin muutamasta lehtijutusta ja joulumarkkinoilta. Vielä mukavampi olisi ollut saada tavaraa myytyä...

Lankaongelmia

Lankakaupoissa on vaikka kuinka paljon aivan ihanan värisiä ja tuntuisia vyyhtejä. Muutamaan sorruin tammikuisella Helsingin-reissulla. Mutta mitä niillä tekisi? Aikani ihailin, en sentään laittanut seinälle kehyksiin, kun en muuta keksinyt, syntyi
Kenen päähän mahtaisi sopia 
vai vienkö saunatontulle?

Värjäystä!

Syksyllä käytimme pigmenttivärejä kankaanpainossa. Painoimme seulalla kuvioita, joiden väri jäi kankaan pintaan. Nyt olemme tutustuneet reaktioväreihin, jotka imeytyvät kankaan kuituun. Ja sottaavat kaiken lähellä olevan kamalan helposti! Värjäystekniikoita tuntuu olevan vaikka kuinka paljon. Tässä muutama kokeilu, joissa kangas on kursittu kasaan tai laskostettu ja nyöritetty eri tavoin ennen väriliemeen laittamista.


Tässä taas kuvia painetuista kankaista, joihin olen joskus tykästynyt.
Muistaakseni olen ostanut nämä Turusta, Joellasta.


Printtejä ja brodeerauksia

Meillä on meneillään yllä olevan niminen kurssi. Sen materiaali ja tuotokset löytyvät omalta osaltani täältä:
http://tarukoprintti.blogspot.com
Homma on siis aivan alkutekijöissään ja kyseinen blogi vastaa lähinnä entisajan ruutuvihkoa tai viime vuosikymmenen muotisanaa portfolio. Mutta tänään se on BLOGI! Mikäköhän huomenna?
Joka tapauksessa mennään värjäystekniikoissa eteenpäin ja ennen ksää kokeillaan myös koneellista brodeerausta. Olen ajatellut mm. tehdä uusvanhoja huoneentauluja - uusilla tekniikoilla vanhoja totuuksia, kuten
"Joka aamu on armo uus"

Hiljaa hyvä tulee, toivon niin.

Merensinistä huopaa...

On kyllä käynyt mielessä, että yhden blogin voisi kirjoittaa siitäkin, mitä kunkin virheen kohdalla sähläsin, mikä ajatus häiritsi keskittymistä ja kenen vikaa kaikki olikaan...

Sukuvika!

Upea juttu, että äitini suvusta löytyi valokuvauksen harrastajia jo lähes sata vuotta sitten.
Ja muutama vuosi sitten nuorempi polvi kunnostautui skannaamalla vanhoja kuvia, joista itsekin sain kopiot.

Tässä siis todiste sukuviasta:
 
Tästäkin tunnistan itseni:

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Villaa!


Hiihtolomalla länsinaapurissakin oli aivan mahdottoman kylmä.
 Vaan ruotsalaisilla oli tähänkin kuvan kertoma ratkaisu.

Vilkaisin myös paikallista hemslöjdiä, erityisesti jäi mieleen uudistunut dalahäst.


Intian värejä


Tämä (valitettavasti huonolaatuinen kopio) kuva huvitti SSS:ssa, voisiko näin kalastella täälläkin?
Kävimme katsomassa porukalla, siis kouluajalla, uunituoreen Veturitallin valokuvanäyttelyn. Kannatti käydä. Lähinnä Steve McCurry oli kuvanut Intiassa. Eniten minua miellytti kaunis jokinäkymä, jossa kukkakauppiaan vene täynnä iloisia värejä sekä toisaalta kontrastinen kuva höyryjunasta Taj Mahalin edessä.