OLEN RAKASTUNUT

...TASKUKAMUIHIN !!!!!!!!!!!!!!!

...enkä muuten ole ainoa! Tänäänkin myimme niitä muutamia suoraan työpöydältä! Oli kyllä hauskaa urakoida porukalla. Somero odottaa - eli tytöt pääsevät myyntihommiin viikonloppuna Ruokava-messuilla. En uskalla ajatellakaan, kuinka paljon riisipuuroa joudumme syömään, jos kauppa ei käy. (Kamut on siis täytetty riisillä, suom huom). Mutta tästähän tulee H I T T I T U O T E !

Enemmän kamuista:

http://kultakalajavalas.blogspot.com

kirjoneule testattu

Reikäkortti teki ajattelutyön puolestani, aah.
Mutta sitten resorin tekoon ilman reikäkortin apua, yhyy.

Lopultakin valokuvausta!

Perjantai oli tehokas:

taskukamut saivat kylkeensä tuotemerkin

maton osat löysivät toisensa

Mutta ennen kaikkea ensimmäisen kerran elämässäni sain opetusta valokuvaukseen, lähinnä tuotekuvaukseen. Jatkossa en siis enää vain räiski, vaan mietin taustan, katseen ja kädet ja paljon muuta, ennen kuin otan muutaman laadukkaan kuvan!

Toivottavasti oppi näkyy joskus blogissakin, ei vielä, valitettavasti.

Kävin Särkisalon seurakuntatalolla ja huomasin, että siellä oli seinillä paljon käsityötaidetta ja nekin piti tietysti kuvata. Samalla tavalla on käynyt viime aikoina muutamassa muussakin paikassa...

Arvaa kumpi

Arvaa kumpi on guru Fassettin, kumpi minun?

Olen ennenkin kuullut intarsiasta, mutta olen luullut sen olevan vain ja ainoastaan taidokasta puutyötä.

Nyt olen opetellut neulekoneella intarsian alkeita. Mielenkiintoista. Enemmän minua kuin pitsit ja letit.

Mikä on kotiosoitteeni?

Asunko koululla (opiskelukavereitten mielestä kyllä),
vai netissä (ainakin nyt),
vai keikalla milloin missäkin,
vai ihan omassa kodissa -
onneksi sentään enimmäkseen siellä!

Voiko marraskuu olla kaunis?

Katselin säleverhojen ja verkkoaidan läpi sateiselle maantielle ja yllätin itseni ajattelemasta, että maisemassa oli kauniita sävyjä. Vai johtuuko se vain siitä, että kaikin puolin elämääni tyytyväisenä näen kaunista sielläkin, missä sitä ei ole?

Käyntikortit tallessa

Keräsin Tampereen kädentaitomessuilta kaikkien mielenkiintoisten tapausten käyntikortit ja himoaskartelijana liimasin ne pieneen vihkoon muistoksi reissusta ja hyvään talteen.

höpinää ja löpinää

Miehiäkin tarvitaan joskus, mutta vyyhdin keriminen onnistuu hyvin
myös puisen vempaimen avulla.

En enää tiedä minkä ikäinen olen, onko minulla ikäkriisi?
Viime viikolla iloinen ystävä kehui minun nuortuneen tänä syksynä kymmenen vuotta. Alkuviikosta minut palautettiin maantasalle, ellei maanrakoon:
Katselin huvikseni itselleni uutta kännykkää (siis katselin, en ollutkaan ostoaikeissa, tosin kapulani on pian viisivuotias). Löysinkin stylen simpukan ja kun sen avasin, totesi myyjäpoika iloisesti että siinä on isot näppäimet! Siihen vastasin melkein yhtä iloisesti, etten tarvitse isoja näppäimiä!! Ainakaan G-alkuisesta kaupasta en seuraavaa puhelintani hanki.

Lystikkäät myyjäiset

Joskus alkusyksystä innostuin ideoimaan Salón Esterin Marjukan kanssa myyjäisiä. Siinä vaiheessa olin perustamassa NY-yritystä työnimeltä Lysti. Lysti NY:tä ei koskaan syntynyt (ainakaan vielä!), mutta sen sijaan Lystikkäät myyjäiset jäivät muhimaan. Varsinainen h-hetki oli viime sunnuntaina. Olin mainostanut juttua puskaradion kautta, eli suullisesti, lipuilla ja lapuilla, sähköposteilla ja facebookin välityksellä. Sain mukaani myymispuuhiin pari muutakin aikuisartesaaniopiskelijaa sekä Kultakala & Valas NY:n. Päivä olikin kyseisen NY:n esiinmarssi maailmanmarkkinoille. Nyt on markkinat avattu ja ekat Taskukamut myyty! Muutenkin päivä kului leppoisasti tuttujen kanssa jutustellessa ja kassakin kilisi :-)

lisää Taskukamuista mm.
http://kultakalajavalas.blogspot.com

Matto valmistui!

Aika mukava fiilis, kun sain eilen ekan mattoni irti puista ja levitin lattialle.
Ei kai enää ole mikään salaisuus, että meidän 1mx1m valkoiset mattomme osallistuvat Turku 2011 kulttuuripääkaupunkina -tapahtumaan.
Jostain syystä (jota en enää edes muista) sain päähäni, että mattoni koostuu neljästä palasta. Koska olen tunnetusti innoissani (hikke siis), tein saman tien niin pitkän loimen, että siihen mahtui kahdeksan palaa ja yhdeksäskin kokeiluluonteinen.
Kotona tämä ahneus ja omapäisyys sitten kostautui, kun rupesin solmimaan matonpaloja. Jokaisessa tietysti kaksi päätä, reilut 90 lankaa, merimiessolmut, eli kaksi solmua päällekkäin. Huonolla matikallani pääsin noin 1600 solmuun, mutta nyt ne on tehty! Pääsiskö tällä Guinnessiin?

Huikea luovuuden ja kädentaidon näyte

Carla Country Cottage
erottui omintakeisella tyylillään kädentaitomessuilla.
Sivusto www:carla.fi mykistää!

Neulomaan, siitä vaan!

Neulekoneella neulominen on helppoa!

-kunhan koneisto on kunnossa, lanka pujotettu oikein, lanka sopivan kireällä koko ajan, jne jne

Eli alku oli vähän hankalaa, mutta kyllä se siitä aukeni. Tuntui taas kerran siltä kuin olisi Liisa ihmemaassa tai lapsi lelukaupassa. Ja taas yksi aivan ihana ystävä yllätti: hän oli perinyt ison kassillisen konelankoja ja ne löysivät kodin meiltä! Kiitos!

Mitkä messut!

Perjantai kului siis aamusta iltaan Tampereen kädentaitomessuilla. Uusi tuttavuus minulle. Tässä kyllä muut messut kalpenivat. Lienee turha todeta, että todella mielenkiintoista. Ja blogin reunasta löytyy tietysti ihan muutama uusi linkkivinkki ja lisää tulee vielä lähipäivinä.

Tässä välissä pyrähdän vain LYSTIKKÄISIIN MYYJÄISIIN. Jos et niistä vielä ole kuullut, olen onnistunut välillä olemaan mainostamatta itseäni :-)

Messuja tuli väkisinkin verrattua Habitareen. Nyt ei raha haissut eikä brändäys mällännyt. Ensin harmitti, ettei lykätty niin paljon kassia ja mainosta käteen kuin olin odottanut, mutta oikeastaan hyvä näin. Mukavia ihmisiä, jotka ehtivät myös rupatella. Jos nyt muutaman asian mainitsisi, niin huovutusvillaa tunkee kyllä jo korvistakin ulos, kankaanpainotöitä oli yllättävän vähän ja kovasti tulollaan ovat sisustustaulut, nimenomaan erilaisilla valokuvaus- ja tulostustekniikoilla.

Olin erityisen iloinen, että löysin sen kauan etsimäni Laurase -tekijän sekä Sirpa Kallion, josta lisää myöhemmin.

Pitkin viikkoa alkoi taas olla syyllinen olo: voiko marraskuinen arki olla näin ihanaa, helppoa, innostavaa, kivaa, hauskaa, mukavaa, valoisaa, iloista -
mutta kun se vaan on niin!

Pelkästään kuluneella viikolla olen kuullut kommentit:
olet nuortunut tänä syksynä 10 vuotta (onnittelut vaan puolisolle nuoresta vaimosta!)
kai käyt koulun loppuun, koko 2,5v, olisihan se sääli jättää kesken

- niin olisi, en jätä!

Ulos, sisään ja naapuriin

Usko tai älä, otsikon lauseen opin tänään ja muistan varmaan koko elämäni.
Okei, voin paljastaa, että se on muistikikka kun päätetään neulekoneella neulottu työ, näin viatonta on tämä artesaaniopiskelijan elämä.
Ulos, autoon ja koululle!
Ulos, kauppaan ja kotiin!
Ulos, lasta kyydittämään ja takaisin!
Nämäkin kaikki allekirjoitan.

Makea fiilis, kun heti uuden jakson ensimmäisenä päivänä päästiin tositoimiin ja tehtiin koeraitoja neulekoneella. Ensin kuului erilaisia rumia sanoja joka suunnalta, lanka katkeili ja koneet jumittivat, mutta sitten useammasta suusta annettu sama neuvo - ei saa päästää lankaa löysälle - ja sesam, se aukeni.

Välillä ideoitiin ja taas syntyikin vaarallisen monta toteuttamiskelpoista ajatusta...
(Kuvassa ei ole toora ja taru, vaan metallilangasta koneella neulottu malli ja oppityttö.)

PowerPoint läksy: esitys Hannu Konolasta

Saimme 2. jaksossa tehtäväksi esitellä ryhmälle itselle mieleinen suunnittelija/taiteilija.
Hannu Konola oli helppo valinta monestakin syystä:
olen harrastanut tiffany- ja lasinsulatustöitä
halusin esitellä muille tuntemattoman suomalaisen suuruuden
Konolan töitä löytyy paljon Salon ja Turun seuduilta, pääsin paikan päälle kuvaamaan
Konolan töistä välittyy itselleni tärkeä iloinen usko

Yllä oleva kuva on Salon seurakuntatalon kappelista, suosittelen!

sekalaisia viisauksia viikon varrelta

Aika makee mainoskoira minulla, vai mitä?
Tällaisen mukavan kuvayllätyksen löysin yhtenä päivänä sähköpostistani!

En ole ihan terävimmilläni (oliko tuo suomea?), joten kokoan tähän muilta kuultua,
pohdittavaa itse kullekin:

Käsityöläisellä on aina langat käsissään!

Elämässä niin kuin neulomisessakin on vuorotellen nurjaa ja oikeaa.

Mitä rajaa pois ja mihin tarkentaa
kuka oppii sen se täällä onnen saa.
(Jouko Mäki-Lohiluoma)
-meillä alkaa muuten valokuvaus, tuotekuvaus seuraavassa jaksossa eli ensi viikolla,
kivaaaaaa

Mies on vaimon pää,
mutta vaimo niska joka sitä kääntää!
(Veiko Vennamon vaimo)

Visuaalinen taideteos kuorokonserttiin

Laulan Salon kamarikuorossa. Esitimme pääsiäisenä ja nyt pyhäinpäivänä yhdessä Henrikin kuorojen kanssa Turussa Olli-Pekka Laakkosen säveltämän teoksen
Crucifixus - messu ristiinnaulitulle Kristukselle.
Kuorossa laulava Miika Karttunen on taiteilija, joka sai kuoronjohtajaltamme tehtävän luoda visuaalinen taideteos, joka liittyisi kuorolaisten esiintymisasuun.
Valitan huonoa kuvaa,
paremmin taideteos näkyy vielä 8.11. Tarvasjoen ja 22.11. Uskelan kirkossa.
Miika Karttusta lainaten:
"Löysin munan - tai muna löysi minut. Tuo yksinkertainen, tunnistettava, voimakas muoto, luomisen ja hedelmällisyyden vertauskuva, luomismyyttien alkumuna kautta maailman; kristillisyyden uuden elämän, ylösnousemuksen ja uudestisyntymisen symboli lumosi. Leikatessani maalauskaaviota huomasin, että teokseen ilmestyi - kuin tyhjästä - tilaa merkitsevä ja jakava geometrinen kuvio, yleismaailmallisin yksittäisistä symbolikuvioista:
risti."