Aaaah, grafiikkaaah

Pääkaupungissa pistäytyessäni törmäsin myös lukuisiin taidegallerioihin ja grafiikkaan. Vanha rakkaus syttyi uudelleen! Ja oli mukava huomata, että Stokkan Arguksessa eniten oli myynyt Piia Lehti Teijolta!

Piia on myös yhdistänyt grafiikkaa ja tekstiilejä eri tavoin.

Tuula Lehtinen ja Kirsi Neuvonen ovat taattua tavaraa, mutta oma suosikkini on

Inari Krohn.

Hyytävässä Helsingissä

Opintoreissulla jäivät näyteikkunat näkemättä, sillä oli pakko katsoa maahan, ettei liukastuisi!
Hauskaa oli kuitenkin kuntoilla ja kävellä kantakaupunkia ristiinrastiin pitkästä aikaa. Design District tuli tutuksi, samoin Lankamaailma Oulunkylässä. Designmuseossa ihastelin Aino Kajaniemen tekstiilitaidetta.
Onneksi minulla on parhaillaan puissa loimi, johon voin kokeilla omia ideoita. Rullalla odottamassa ovat enkelin siipi, jääpisarat ja luminen kuusi, mutta onneksi loimi ei ole vielä loppu!

http://www.elisanet.fi/aino.kajaniemi

Kahdella penkillä polkemassa

Sanojen etymologia on usein mielenkiintoista - kun vain havahtuu ajattelemaan koko asiaa!
Hiljattain törmäsiin pasmoihin ja kuontaloon. Molemmat liittyvät pellavan käsittelyyn. Tietyn lainen kasa pellavaa on ollut nimeltään kuontalo ja pellavavyyhdin sotkeutuessa ovat menneet pasmat sekaisin!
Dekanteroinnilla eli dekatoinnilla ei taas välttämättä ole mitään tekemistä viinien kanssa, vaan se on villakankaan höyrykäsittely.
Huvitti kun huomasin päivittäin istuvani penkillä jalat ilmassa heiluen: välillä ne osuvat kangaspuiden polkusimiin, mutta urkuja soitan edelleen visusti jalkion äänikerrat kiinni!

Tammikuisia tehtäviä

Vähitellen päästään taas vauhtiin ja opiskelurutiini palautuu lomatauolta.
Mielenkiintoisia tehtäviä pohdittavaksi.
Mitkä ovat tämän vuoden sisustustrendit? Entä tulevaisuuden trendit?
Ledit? Langaton kodinelektroniikka? Hiilijalanjälkiä?? Kasvihuonetta vai jääkautta?
Kierrätystä ja tuunausta?
Kyökki, kammari ja salonki - valokuvaa kotisi tekstiilejä.
Ja aina välillä voi pistäytyä kangaspuilla ja kokeilla mitä mistäkin vanhasta langanjämästä syntyy.

Tulosta ja silitä

Ostin joskus syksyllä kirjakaupasta tulostuspaperia, jota vasta aatonaattona ehdin/innostuin kokeilemaan. Vielä ehti hyvin pukinkonttiin ja taisi olla ihan mieluisia lahjoja. Tulostin muutamia piirustuksia ja valokuvia, silitin ne lakanakankaalle ja ompelin valmiisiin mustiin kangaskasseihin. Samaa tekniikkaa voisi kevään kuluessa jalostaa. Tallessa on mm. skannattuja mustavalkokuvia isovanhemmistani, vanhoja nuottivihkojen kuvitettuja kansia sekä kokoelma lapsuuteni kiiltokuvia.

Matkalla ja määränpäässä

Mikä näitä hyvinkin erilaisia kuvia yhdistää?

Joululomalla vietin aika paljon aikaa kylmällä maantiellä

ja idyllisessä Särkisalon kirkossa, josta artesaaniopiskelijan silmä bongasi tämän ryijyn.

Äidin perintöä

Tällaisen kudontatyön olen saanut äidiltäni.

Jotenkin viehättävä tunnelmaltaan.

Jotain tämän tapaista voisi itsekin kokeilla...

Uusi vuosi ja 2010 uutta kujetta!

Todistin taas kerran, että olen perheen lapsenmielisin

(runollisesti sanoen sielultaan nuorekas aikuisopiskelija):

Otin varastosta uusiokäyttöön Brion kangaspuut.

Niillä leikkiessä kului loppiaisilta ja kesän valo ja lämpö tulivat taas muutamaa tuntia lähemmäksi!

Aloitimme jo joulun alla huovan suunnittelun, mutta tuskin se tästä syntyy.

Uskollisena kaisla/meri/saaristo -teemalleni taidan tehdä

MERENSINISEN HUOVAN.

Nyt vain odottelen, että tekisimme retken lankojen maailmaan, vaikkapa Hyvinkäälle, Helsinkiin ja Porvooseen.