Kovasti yritin eilen kotona kirjoittaa, mutta yleensä niin rauhallinen porukkamme kohelsi sinne ja tänne sitä sun tätä, mutta se olisi jo toisen blogin aihe...
Kolmannen viikon aluksi silmissä vilisivät pikkuiset mustat ruudut, joista kuulemma syntyy kangaspuissa erilaisia kuvioita. Tuskastuttavan pikkutarkkaa hommaa, mutta ilmeisen tärkeää. Onneksi saimme taas myös toimia, tuli luotua ensimmäinen oma loimi. Siihen saa syyskuussa kokeilla kaikkea kivaa!
Kankaanpainokuosini selkiintyi ja alkaa olla painamiskunnossa. Seulan valmistelussa vaan oli yllättävän monta työvaihetta. Minut mm. jätettiin ihan yksin pimiön hämäriin. Kankaanpainanta muistuttaa työvaiheiltaan aika paljon metalligrafiikkaa, jota olen pitkään harrastanut. Tietäisivätpä asiakkaat koko työprosessin kulun, niin hinnoittelukin tuntuisi kohtuullisemmalta. (Nyt en kirjoita omista töistäni vaan yleisesti.) Värikokeilut olivat mielenkiintoisia sekä "livenä" että photoshopilla. Vaikea sanoa, kumpi tapa on helpompaa. Pikkuhiljaa aloin ymmärtää jotain photoshopistakin, pyysin vaihteeksi Rillan henkilökohtaiseksi avustajakseni.
Mattokuviotkin alkavat sekoittaa yöunia, painokangaskuvioiden lisäksi! Erityisen upeilta näyttivät printatut matot, ikään kuin modernia ryijytaidetta.
Toinen vaikuttava elämys oli Suomen Kuvalehden laaja ja syvällinen artikkeli Tyrvään kirkkoon valmistuneista Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan teoskokonaisuuksista. Tuleekohan sinne vielä kirkkotekstiilejäkin?
Viikon vitsi (tosin ihan faktaa): minulta puuttuu fysiikan arvosana!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti