Onnellista vuotta 2011 !

Napit paikalleen

Mitä näet, kun katsot tästä ikkunasta ulos? Vastaukseksi ei kelpaa "valkoista tiiliseinää". Mielikuvitus valloilleen!

Jouluale

Päätin kiertää alennusmyynnit kaukaa, mutta sitten kuitenkin ihan pikkuisen shoppailin. Illan hämärässä kuvasin köynnöskuvioillaan viehättäneen keraamisen sydämen. Miten joku sanoikaan, että esine aivan kuin kuiski "haluan tulla kotiisi asumaan". Toinen pieni ostos olivat 85 nappia, alle neljän euron nekin. Sitä paitsi ne tulivat tarpeeseen. Tiedän jo siis mitä niistä askartelen.

Selvisin ylämäistä!

Tosin koville otti taas näin ekalla kerralla. Hiihtäminen on kyllä muuten mukavaa. Tässä palautumisvaiheessa vielä muutama jouluinen kuva. Joitain vuosia sitten löysin muistaakseni turkulaisesta käsityöputiikista tällaisia enkeleitä:

Pukki toi ripauksen Intian värejä ja kuvioita olohuoneeseemme:

Itse mietin välillä kesää. Miltähän näyttäisi ikkunassa ryhmä rautalangasta väännettyjä sudenkorentoja?

Vielä hullumpaa ja turhempaa:
Vaatteiden mukana tulleita varanappeja ei juuri koskaan ole tarvittu. Ajattelin tehdä vaihteeksi valkovartisia nuotteja. Varreton vaaleanpunainen on tietysti kokonuotti eikä virhe!

Tapanin jälkeen

Tapanina laitoin pöytään -jouluruokien lisäksi tietenkin- toisen suosikkipöytäliinoistani. Toisen taisinkin esitellä heinäkuussa rippijuhlien yhteydessä, molemmat ovat perintöä useamman sukupolven takaa. Tässä pellavaliinassa on jotain aidon jouluista, vaikka sitä voi käyttää kaikkina vuodenaikoina.

Olen enenmmän arki- kuin juhlaihminen, joten ei yhtään haittaa vaikka joulu meni jo. Tosin eihän tämä oikeaa arkea ole, kun en ole töissä. Varastoista tuli taas esiin muutamia kankaanpalasia, jotka saivat mielikuvituksen liikkeelle. Kastoin valkoisen pellavakankaan ja maalasin siihen vesiväreillä heinäkuisen apilaniityn. Värit sotkeutuivat aika sopivasti.

Kokeilin myös "siksakata" koneella akvarellipaperia. Toimi ongelmitta. Kun paperia kostuttaa, litteä muoto muuttuu elävämmäksi, kupruilevaksi.

Tässä huonolaatuisessa kuvassa testasin, miltä ottamani rantakuvat näyttävät kutomani kalaverkon läpi. Osittain nämä hulluttelut liittyvät 11.1.2011 alkavaan kolmiviikkoiseen, jolloin pienessä paikallisessa galleriassa on nähtävillä tekstiilejäni. Yhdistäväksi tekijäksi, punaiseksi langaksi on muodostumassa ikkuna, näkymä ikkunasta, näkymä eletystä hetkestä. Siitä näyttelylle nimi Kurkistuksia.

Joulustelua

Ystäväni hehkuttaa FB:ssä joulustelullaan, tässä minun versioni 2010:
Joulun kaunein kortti

Joulun vitsikkäin lahja

Tyttären taiteilema talo

Ja sekalaista sakkia kuusen juurella

Joulurauhaa!

Tuomasmessujen liinat perillä

Viikolla valmistunutta

Koneella vapaasti kirjomani tyyny on valmis.

Kirjoin huvikseni myös taskukalenteriin kangaskannet, vähän aurinkoisia värejä mukaan.

Nyt ihmettelen, mitä voisi tehdä intialaisesta kierrätetystä ja käsin kehrätystä silkkilangasta. Koruja?

Niin sanottu näyttö

Nykyopiskelija tekee näyttöjä eli suoriottaa itsenäisesti jonkin työtehtävän tai kokonaisuuden harjoittelupaikallaan. Mutta ensin voi näyttöäkin harjoitella esimerkiksi tekemällä jonkin tekstiilin rajatussa ajassa. Ajattelin koristella sisustustyynyn konekirjonnalla, vähän suomalaiskansalliseen tyyliin näin itsenäisyyspäivän tienoilla lunta ja jäätä ja maisemaa. Tein pienen kokeilun:

Ja sitten taas päärmäsin, vaihteeksi vihreää liinaa. Ja virkkasin, vaihteeksi vaaleansinisellä. En kyllä edes tiedä teenkö näillä kehystetyillä postikorteilla koskaan mitään, mutta jotain hauskaa niissä on. Vielä vaaleanvihreä ja -punainen odottavat vuoroaan.