Veturitallissa

Opinnot ovat edenneet siihen vaiheeseen, että oli aika etsiä itselle työssäoppimispaikka. Aikuiselle oppijalle voi kyllä tulla hassuja ajatuksia työnteon opettelusta. On kuitenkin mielenkiintoista laajentaa näkemystään ja kokemustaan työelämänkin saralla. Olen seuraavat viikot Salon taidemuseossa. Moni on kysynyt mitä siellä teen. Vähitellen saamme vastauksiakin. Ajoitus osui nappiin, sillä ensimmäiseksi osallistuin edellisen näyttelyn purkamiseen. En malttanut olla vielä ottamatta Tuula ja Erkka Auermaan keramiikkatöistä muutamaa musiikillista kuvaa (vaikka patsas soittaakin huilua aivan väärin päin!).

Museo näyttää parhaillaan muuttohässäkältä ja sitähän se onkin - yksi näyttely muuttaa ulos ja toinen sisään. Näin paljon kuplamuovia en ole ennen nähnytkään, saati sitten käsitellyt.

Ja sitten tuo ihmeellinen musta lätkä, minulle uusi vekotin. Lasikupujen siirtely onnistui kätevästi tällaisten imukuppien avulla. Suurempi riski on kantaa töitä autoon ja takaisin omistajilleen, kun maa on aivan jäinen! Hiukan vaivaantuneesti minua pyydettiin joutessani taittelemaan museokaupan postikorteille kuoria vanhoista julisteista, mutta askarteluhan on mukavaa.

Seuraava näyttely on minua aidosti kiinnostava Suomen Taidegraafikkojen 80-vuotisnäyttely Murrosikä. Museon ulko-ovessa on hauska teksti: " Museo on kiinni... seuraava näyttely on... Tornissa on Kalle Mustonen." Vielä en ole ehtinyt selvittää, mikä se tällainen murrosikä on, joka tulee vasta kahdeksankymppisenä. Perinteisen grafiikan ystävänä kyllä jo nyt vähän harmittaa, kun paketeista paljastuu ihan muuta kuin sitä perinteistä. Muutama taiteilijakin on jo käynyt paikan päällä, tyytyväisenä tunnistin Tuula Lehtisen. Takavuosina olimme kansalaisopiston grafiikan ryhmän kanssa tutustumiskäynnillä hänen työhuoneellaan Tampereella. Yhden lähikuvan verran uskallan jo paljastaa tulevaa näyttelyä, kuva kertoo kyllä minut hyvin tunteville miksi! (Ja Tornissa ei onneksi joudu virumaan Kalle Mustonen, vaan sinne tulee hänen veistoksiaan.)