Tervarinteen tontut ja torvet

toivottavat kaikille

iloista Vapahtajan syntymäpäivää! 

Mahtava syksy takana

Tyylikäs oli valmistujaisjuhla. Ja artesaanineula oli minulle aivan uusi tuttavuus. Onkohan minulla oma sellainen kahden vuoden päästä?

vielä ennen joulua...

...raksutin neulekonetta yhden lyhyen huivin verran

Äiti iloisena esittelee

perheen nuoremman käsityöläisen aikaansaannoksia tämän luvalla:

Nyt pärjää joululomalla talleilla kovallakin pakkasella!

Wanhanajan joulutunnelmaa

Oli mukavan leippoisaa viettää Tiinan kanssa iltapäivää Meritalon museon joulutorilla, tästä tulee varmaan perinne. Aivan mainio pikkupakkanen, tuuleton päivä, pikkuisen luntakin maassa. Ja yllättäen Salkkarin toimittajakin bongasi meidät ja taidettiin jutella vähän levottomia pitsipöksyistä kalastajaeukon elämään... Nyt lienee korkea aika rauhoittua joulun sanoman ääreen.

viimeistelyä vaille valmiit veskat

Alkaa taas yksi jakso olla lähellä loppua ja työt ja portfoliot toivottavasti valmistumassa.

Ehkei ole viisasta esitellä puolivalmiita töitä, mutta - ihan sama (sanoisi nuoriso).
Tyttäreni muuten huomasi, että olen joka jaksossa saanut aikaan jonkinmoisen laukun, tosin sivutuotteena ennen tätä jaksoa. Joku tässä taannoin sanoikin minua kassi-Almaksi, kun käyn kotona vain vaihtamassa laukkua ja taas menoksi. Enkä lupaa rauhoittua edes joululomalla, koska kokeilen millaista on kanttorin elämä ruuhka-aikaan.

Ystävä tuli käymään...

Ystävä tuli käymään ja huikkasi jo ovelta:

Onko läksyt tehty?

Hymyilyttää aikuisopiskelijaa vielä pari päivää myöhemminkin!

Matosta muodostui risti

Näistä kuvista tuotekuvausopettajamme piti eniten. Ryömiminen mökin lattialla, takan viritys ja patterin irroittaminen ikkunan alta olivat siis vaivan arvoisia!

Opiskelukaverini taas oletti, että olin suunnitellut tuon ristikuvion, mutta se kyllä syntyi itsestään. Sopii lyllä hyvin keikkakanttorille!

Taskukamujen ensimmäinen itsenäisyyspäivä

...poiki paljon uutta. Varaslähtö tosin jo viikolla pinssikoneella leikkiessä.
Mutta annetaan kuvien puhua.

(Eihän kukaan huomannut lapsityövoiman käyttöä?)

Vielä vaan Taskukamuista

Niistä kun on niin moneen:
voi treenata tuotekuvausta
voi hauskuuttaa omaa perhettä
voi antaa joululahjaksi kummilapsille jne.

By the way: joulukuu toi Saloon pakkasen ja kuuramaiseman ja auringon ja täysikuun - ihanaaaaaa

OLEN RAKASTUNUT

...TASKUKAMUIHIN !!!!!!!!!!!!!!!

...enkä muuten ole ainoa! Tänäänkin myimme niitä muutamia suoraan työpöydältä! Oli kyllä hauskaa urakoida porukalla. Somero odottaa - eli tytöt pääsevät myyntihommiin viikonloppuna Ruokava-messuilla. En uskalla ajatellakaan, kuinka paljon riisipuuroa joudumme syömään, jos kauppa ei käy. (Kamut on siis täytetty riisillä, suom huom). Mutta tästähän tulee H I T T I T U O T E !

Enemmän kamuista:

http://kultakalajavalas.blogspot.com

kirjoneule testattu

Reikäkortti teki ajattelutyön puolestani, aah.
Mutta sitten resorin tekoon ilman reikäkortin apua, yhyy.

Lopultakin valokuvausta!

Perjantai oli tehokas:

taskukamut saivat kylkeensä tuotemerkin

maton osat löysivät toisensa

Mutta ennen kaikkea ensimmäisen kerran elämässäni sain opetusta valokuvaukseen, lähinnä tuotekuvaukseen. Jatkossa en siis enää vain räiski, vaan mietin taustan, katseen ja kädet ja paljon muuta, ennen kuin otan muutaman laadukkaan kuvan!

Toivottavasti oppi näkyy joskus blogissakin, ei vielä, valitettavasti.

Kävin Särkisalon seurakuntatalolla ja huomasin, että siellä oli seinillä paljon käsityötaidetta ja nekin piti tietysti kuvata. Samalla tavalla on käynyt viime aikoina muutamassa muussakin paikassa...

Arvaa kumpi

Arvaa kumpi on guru Fassettin, kumpi minun?

Olen ennenkin kuullut intarsiasta, mutta olen luullut sen olevan vain ja ainoastaan taidokasta puutyötä.

Nyt olen opetellut neulekoneella intarsian alkeita. Mielenkiintoista. Enemmän minua kuin pitsit ja letit.

Mikä on kotiosoitteeni?

Asunko koululla (opiskelukavereitten mielestä kyllä),
vai netissä (ainakin nyt),
vai keikalla milloin missäkin,
vai ihan omassa kodissa -
onneksi sentään enimmäkseen siellä!

Voiko marraskuu olla kaunis?

Katselin säleverhojen ja verkkoaidan läpi sateiselle maantielle ja yllätin itseni ajattelemasta, että maisemassa oli kauniita sävyjä. Vai johtuuko se vain siitä, että kaikin puolin elämääni tyytyväisenä näen kaunista sielläkin, missä sitä ei ole?

Käyntikortit tallessa

Keräsin Tampereen kädentaitomessuilta kaikkien mielenkiintoisten tapausten käyntikortit ja himoaskartelijana liimasin ne pieneen vihkoon muistoksi reissusta ja hyvään talteen.

höpinää ja löpinää

Miehiäkin tarvitaan joskus, mutta vyyhdin keriminen onnistuu hyvin
myös puisen vempaimen avulla.

En enää tiedä minkä ikäinen olen, onko minulla ikäkriisi?
Viime viikolla iloinen ystävä kehui minun nuortuneen tänä syksynä kymmenen vuotta. Alkuviikosta minut palautettiin maantasalle, ellei maanrakoon:
Katselin huvikseni itselleni uutta kännykkää (siis katselin, en ollutkaan ostoaikeissa, tosin kapulani on pian viisivuotias). Löysinkin stylen simpukan ja kun sen avasin, totesi myyjäpoika iloisesti että siinä on isot näppäimet! Siihen vastasin melkein yhtä iloisesti, etten tarvitse isoja näppäimiä!! Ainakaan G-alkuisesta kaupasta en seuraavaa puhelintani hanki.

Lystikkäät myyjäiset

Joskus alkusyksystä innostuin ideoimaan Salón Esterin Marjukan kanssa myyjäisiä. Siinä vaiheessa olin perustamassa NY-yritystä työnimeltä Lysti. Lysti NY:tä ei koskaan syntynyt (ainakaan vielä!), mutta sen sijaan Lystikkäät myyjäiset jäivät muhimaan. Varsinainen h-hetki oli viime sunnuntaina. Olin mainostanut juttua puskaradion kautta, eli suullisesti, lipuilla ja lapuilla, sähköposteilla ja facebookin välityksellä. Sain mukaani myymispuuhiin pari muutakin aikuisartesaaniopiskelijaa sekä Kultakala & Valas NY:n. Päivä olikin kyseisen NY:n esiinmarssi maailmanmarkkinoille. Nyt on markkinat avattu ja ekat Taskukamut myyty! Muutenkin päivä kului leppoisasti tuttujen kanssa jutustellessa ja kassakin kilisi :-)

lisää Taskukamuista mm.
http://kultakalajavalas.blogspot.com

Matto valmistui!

Aika mukava fiilis, kun sain eilen ekan mattoni irti puista ja levitin lattialle.
Ei kai enää ole mikään salaisuus, että meidän 1mx1m valkoiset mattomme osallistuvat Turku 2011 kulttuuripääkaupunkina -tapahtumaan.
Jostain syystä (jota en enää edes muista) sain päähäni, että mattoni koostuu neljästä palasta. Koska olen tunnetusti innoissani (hikke siis), tein saman tien niin pitkän loimen, että siihen mahtui kahdeksan palaa ja yhdeksäskin kokeiluluonteinen.
Kotona tämä ahneus ja omapäisyys sitten kostautui, kun rupesin solmimaan matonpaloja. Jokaisessa tietysti kaksi päätä, reilut 90 lankaa, merimiessolmut, eli kaksi solmua päällekkäin. Huonolla matikallani pääsin noin 1600 solmuun, mutta nyt ne on tehty! Pääsiskö tällä Guinnessiin?

Huikea luovuuden ja kädentaidon näyte

Carla Country Cottage
erottui omintakeisella tyylillään kädentaitomessuilla.
Sivusto www:carla.fi mykistää!

Neulomaan, siitä vaan!

Neulekoneella neulominen on helppoa!

-kunhan koneisto on kunnossa, lanka pujotettu oikein, lanka sopivan kireällä koko ajan, jne jne

Eli alku oli vähän hankalaa, mutta kyllä se siitä aukeni. Tuntui taas kerran siltä kuin olisi Liisa ihmemaassa tai lapsi lelukaupassa. Ja taas yksi aivan ihana ystävä yllätti: hän oli perinyt ison kassillisen konelankoja ja ne löysivät kodin meiltä! Kiitos!

Mitkä messut!

Perjantai kului siis aamusta iltaan Tampereen kädentaitomessuilla. Uusi tuttavuus minulle. Tässä kyllä muut messut kalpenivat. Lienee turha todeta, että todella mielenkiintoista. Ja blogin reunasta löytyy tietysti ihan muutama uusi linkkivinkki ja lisää tulee vielä lähipäivinä.

Tässä välissä pyrähdän vain LYSTIKKÄISIIN MYYJÄISIIN. Jos et niistä vielä ole kuullut, olen onnistunut välillä olemaan mainostamatta itseäni :-)

Messuja tuli väkisinkin verrattua Habitareen. Nyt ei raha haissut eikä brändäys mällännyt. Ensin harmitti, ettei lykätty niin paljon kassia ja mainosta käteen kuin olin odottanut, mutta oikeastaan hyvä näin. Mukavia ihmisiä, jotka ehtivät myös rupatella. Jos nyt muutaman asian mainitsisi, niin huovutusvillaa tunkee kyllä jo korvistakin ulos, kankaanpainotöitä oli yllättävän vähän ja kovasti tulollaan ovat sisustustaulut, nimenomaan erilaisilla valokuvaus- ja tulostustekniikoilla.

Olin erityisen iloinen, että löysin sen kauan etsimäni Laurase -tekijän sekä Sirpa Kallion, josta lisää myöhemmin.

Pitkin viikkoa alkoi taas olla syyllinen olo: voiko marraskuinen arki olla näin ihanaa, helppoa, innostavaa, kivaa, hauskaa, mukavaa, valoisaa, iloista -
mutta kun se vaan on niin!

Pelkästään kuluneella viikolla olen kuullut kommentit:
olet nuortunut tänä syksynä 10 vuotta (onnittelut vaan puolisolle nuoresta vaimosta!)
kai käyt koulun loppuun, koko 2,5v, olisihan se sääli jättää kesken

- niin olisi, en jätä!

Ulos, sisään ja naapuriin

Usko tai älä, otsikon lauseen opin tänään ja muistan varmaan koko elämäni.
Okei, voin paljastaa, että se on muistikikka kun päätetään neulekoneella neulottu työ, näin viatonta on tämä artesaaniopiskelijan elämä.
Ulos, autoon ja koululle!
Ulos, kauppaan ja kotiin!
Ulos, lasta kyydittämään ja takaisin!
Nämäkin kaikki allekirjoitan.

Makea fiilis, kun heti uuden jakson ensimmäisenä päivänä päästiin tositoimiin ja tehtiin koeraitoja neulekoneella. Ensin kuului erilaisia rumia sanoja joka suunnalta, lanka katkeili ja koneet jumittivat, mutta sitten useammasta suusta annettu sama neuvo - ei saa päästää lankaa löysälle - ja sesam, se aukeni.

Välillä ideoitiin ja taas syntyikin vaarallisen monta toteuttamiskelpoista ajatusta...
(Kuvassa ei ole toora ja taru, vaan metallilangasta koneella neulottu malli ja oppityttö.)

PowerPoint läksy: esitys Hannu Konolasta

Saimme 2. jaksossa tehtäväksi esitellä ryhmälle itselle mieleinen suunnittelija/taiteilija.
Hannu Konola oli helppo valinta monestakin syystä:
olen harrastanut tiffany- ja lasinsulatustöitä
halusin esitellä muille tuntemattoman suomalaisen suuruuden
Konolan töitä löytyy paljon Salon ja Turun seuduilta, pääsin paikan päälle kuvaamaan
Konolan töistä välittyy itselleni tärkeä iloinen usko

Yllä oleva kuva on Salon seurakuntatalon kappelista, suosittelen!

sekalaisia viisauksia viikon varrelta

Aika makee mainoskoira minulla, vai mitä?
Tällaisen mukavan kuvayllätyksen löysin yhtenä päivänä sähköpostistani!

En ole ihan terävimmilläni (oliko tuo suomea?), joten kokoan tähän muilta kuultua,
pohdittavaa itse kullekin:

Käsityöläisellä on aina langat käsissään!

Elämässä niin kuin neulomisessakin on vuorotellen nurjaa ja oikeaa.

Mitä rajaa pois ja mihin tarkentaa
kuka oppii sen se täällä onnen saa.
(Jouko Mäki-Lohiluoma)
-meillä alkaa muuten valokuvaus, tuotekuvaus seuraavassa jaksossa eli ensi viikolla,
kivaaaaaa

Mies on vaimon pää,
mutta vaimo niska joka sitä kääntää!
(Veiko Vennamon vaimo)

Visuaalinen taideteos kuorokonserttiin

Laulan Salon kamarikuorossa. Esitimme pääsiäisenä ja nyt pyhäinpäivänä yhdessä Henrikin kuorojen kanssa Turussa Olli-Pekka Laakkosen säveltämän teoksen
Crucifixus - messu ristiinnaulitulle Kristukselle.
Kuorossa laulava Miika Karttunen on taiteilija, joka sai kuoronjohtajaltamme tehtävän luoda visuaalinen taideteos, joka liittyisi kuorolaisten esiintymisasuun.
Valitan huonoa kuvaa,
paremmin taideteos näkyy vielä 8.11. Tarvasjoen ja 22.11. Uskelan kirkossa.
Miika Karttusta lainaten:
"Löysin munan - tai muna löysi minut. Tuo yksinkertainen, tunnistettava, voimakas muoto, luomisen ja hedelmällisyyden vertauskuva, luomismyyttien alkumuna kautta maailman; kristillisyyden uuden elämän, ylösnousemuksen ja uudestisyntymisen symboli lumosi. Leikatessani maalauskaaviota huomasin, että teokseen ilmestyi - kuin tyhjästä - tilaa merkitsevä ja jakava geometrinen kuvio, yleismaailmallisin yksittäisistä symbolikuvioista:
risti."

Pienet suklaakaupat ja Himoshoppaajat jo lukeneille

..löytyi Novitasta vihje Kate Jacobsin kirjasta nimeltä Pieni lankakauppa. Nyt se on mulla, mutta koskakohan maltan keskittyä lukemaan? Kukakohan kirjoittaa romaanin Pieni kutomo tai vielä mieluummin Pieni kangaspaino?

Taito nähdä

Runous ei ole minulle se lainkaan läheisin taidemuoto, mutta näistä Josef Albersin runoista pidin:

ENEMMÄN TAI VÄHEMMÄN

Helppoa on tietää
että timantit ovat kalliita

hyvä on oppia
että rubiinit ovat syvempiä

mutta enemmän on nähdä
että kivi kuin kivi on ihmeellinen


PLUS = MIINUS

Mitä enemmän aurinko paistaa
sen enemmän vettä haihtuu
ilmaantuu pilviä
ja aurinko
- paistaa vähemmän

Mitä vähemmän aurinko paistaa
sen vähemmän vettä haihtuu
pilvet hälvenevät
ja aurinko
- paistaa enemmän


MAA JOLLA SEISON

Maa jolla seison
palvelee muitakin

maailmani
on yksin minun

Mistä herra Albersin sitten löysin?
Aamutuimaan hänet esitteli Jori, kuvisopemme. Nyt minäkin ymmärrän (Albersin ja Jorin ansiosta) jotakin siitä, miksi kaupassa valikoitu maali onkin seinässä jotain aivan muuta!

Avoimin silmin

Sarjassani kirjastolöytöjä:
Pirjo Waris: Avoimin silmin
Vaikuttavia maalauksia puulle
"Waris on kehittänyt oman tekniikan, joka kunnioittaa puun olemusta ja korostaa puun elävyyttä."
Vaikka lahjaksi ystävälle!

Sillisalaattia

Tämä Ulla Pohjolan taideteos toi jollekin mieleen minut, mutta olen oppinut olemaan salaperäinen opiskelija. Onkohan kuva väärin päin, kun harvemmin ehdin makuuasentoon, mitä nyt joskus uusia kujeita ideoidessa!

Sillisalaattia oli tämä viikko, mutta ihan ok silliä.

Maanantaina lähdin sisustussuunniteluporukan kanssa Vallila Interioriin koko päiväksi. Olipa mielenkiintoista! Sinnekään ei tavalisena tallaajana ja turistina pääsisi tai ei ainakaan tulisi mentyä. Ihan ensimmäiseksi tutustuimme Kehaan, eli mattojen maahantuontiin. Aivan mahtavia PINTOJA, niitähän tässä on koetettu löytää omaankin mattoon. Ihan muutaman mattoidean taas sain ja kasapäin upeita esitteitä. Linkkivinkkeihin olen lisännyt oman Vallila-osion, jos joku potentiaalinen lukija jaksaa olla niiiiin kiinnostunut. Olisi se vaan upeaa nähdä miten esim. vanhassa ja perinteikkäässä sveitsiläisfirmassa kudotaan mattoja tänään ja tulevaisuudessa! Varteenotettava vaihtoehto Milanon messuille t ai Intian kankaille... Riippuu myyjäistuloista, hah hah haa.

Tiistai (vai oliko se keskiviikko) meni taas kokonaan NY-yrityksen puitteissa. Paljon mielenkiintoista siinäkin oppii, mutta lienee luonnollista että me työelämässä jo ryvettyneet mielummin hyörisimme kangaspuitten äärellä. Ja mitäköhän olisi sellainen ihan tavallinen, oikea kuvis, vai onko sellaista olemassakaan?
Yrityspuuhien puitteissa olen huomannut, että olen edelleen toosi huono istumaan kokouksissa. Luulisin olevani sosiaalinen, mutta hommat haluaisin tehdä aika omassa rauhassa, niin se vaan on.

Torstain atk:ssa oli mukavaa, kun opeteltiin ohjelmaa (powerpoint), josta jo tiesin jotain. Ja olin miettinyt valmiiksi sen muotoilijaesittelyn ja ottanut kuvia Salossa ja Hirvensalossa lomaviikolla. Siis Hannu Konola: lasitaiteilija. Siinäkin muuten aikuisella iällä amattia vaihtanut immeinen. Ja ilmeisen hauska sellainen.

Kovasti on selvitelty lähialueiden loppuvuoden myyjäisiä. Muutamaan varmaan mennäänkin porukalla, toivottavasti on jotain hauskaa ja värikästä myytävääkin! Ja miksei olisi!
Annoimme NY:ssä itsellemme kotiläksyjä viikonlopuksi, tarttis kuulemma esiintyä maailmalle tulevana torstaina. Vielä perjantai-iltapäivällä menin kirjastoon lukemaan uutta Taito-lehteä ja voi ei kun sain taas ideoita. Sillä seurauksella, että kun samana iltana rupesin taas keittiössä askartelemaan oli puolison ilme näkemisen arvoinen. HÄN EHDOTTI MINULLE NOBELIN-PALKINTOA! En tiennytkään, että niitä jaetaan myös askartelijoille!

Ai niin viikon vitsi: sain alkuviikosta tekstarin "tervetuloa kemianliittoon" ja ihan totta, pari päivää myöhemmin postiakin sieltä. Tämä liittyi jotenkin siihen, että olen liittynyt SAKKI-ry:hyn saadakseni mm. VR:n alennukset ja Sakilla taas on jokin kytky kyseiseen liittoon. Tänään kyllä kertasinkin mikä on atomi, protoni, elektroni, neutroni jne, mutta se liittyi kyllä erääseen kasiluokkalaiseen.

On muuten ollut yllättävää huomata, että facebookista on oikeasti hyötyä, siellä meidän suuri firmamme keskustelee yöt ja päivät, arjet ja viikonloput.

Latinaa

Tällä jutulla on aika ohut aasinsilta blogin pääaiheeseen, mutta kuitenkin:
Mistä lienee levottomaan mieleeni tullut (siis siitä kun isoseni julkaisi latinan oppikirjan ja sieltä puuttui tämä keskeinen sana!) , että mitäköhän artesaani olisi latinaksi.
Ja sain häneltä vastauksen:
ars = taide, taito
sanan artesaani loppu kertoo johonkin kuulumisesta
Upeaa: kuulun taiteeseen

Artesaanin voisi kuulemma kääntää vaikka artifex, eli taiteilija/taiteentekijä
mutta se kuulostaa kyllä ihan asterixilta??

Hummani hei...

Kummasti sopii artesaaniaikuisopiskeluun ratsastuskin. Vein pari heppahöperöä Hartwall-areenalle Helsinki Horse Showhun ja jo junassa siis luin mielenkiintoisen lehtijutun Minna Parikan kengistä. Areenan käytävät taas olivat täynnä kaikkea hevosiin liittyvää yrittämistä. Rehusäkit jätin väliin, mutta taidettakin löytyi. Linkit ovat sivupalkin listassa, kannattaa kurkata uusix, kuuakka ja sirpasalmu. Muistaakseni viimeisen kangaskassit olivat erilaisuudessaan tyylikkäitä.

Mykistyin!

Tähän joku jo vinoili, että miten minä voin muka mykistyä. No, tämä tapahtui torstaina, kun avasin Hirvensalossa ekumeenisen taidekappelin oven. Eipä ole turhaan tätä taideteosta ylistetty. Mene itse katsomaan! Kieltämättä asiaa auttoi, että paikalla ei ollut muita ja oli kaunis sää, joten valoa tulvi aivan upeasti sisään.
Hauskasti oli Hannu Konola sanonut jo arkkitehtikilpailun aikana, että tilasta tulee tulla niin vaikuttava, että "piru pyörtyy kynnyksellä"!
Valoa, valoa, valoa, selkeyttä, mäntypuuta, puun tuoksua...
www.henrikin.fi/kappeli