Alkavat viikot mennä sekaisin

Olen aina inhonnut fraasia "kyllä aika menee niin nopeasti", mutta nyt se täytyy allekirjoittaa. Poikkeuksellisesti tänä vuonna en ymmärrä, mihin syyslomaviikkoa tarvitaan, muuten kuin tietysti bloggailuun ja ideointiin!
Nyt on siis uusi jakso ja uudet kujeet, aloitellaan taikamattoja (?), studeerataan lisää ammatillista atk:ta, kuviksessa ainakin hauskoja väritehtäviä kameran linssin läpi, ehkä päästään reissulle johonkin valtavaan kudekauppaan, ainakin kirjamessuille omalle osastolle (en kyllä tiennyt opiskelevani kirjallisuusalaa).

En malta olla poikkeamatta aiheesta ja kertomalla miten innostunut aikuisopiskelija (aina etuajassa) ja kasiluokkalainen ajoittavat läksyjenteon: Jälkimmäinen totesi sunnuntai-illan pimennyttyä, että huomiseksi pitäisi viedä kouluun sieniä. No, emme lähteneet taskulamppuvaellukselle, vaan jätimme homman aamuun. No, aamulla näki kyllä eteensä, mutta satoi vettä! Onneksi pihamaalla ei ollut ihan juuri ajettu nurmikkoa...

Aivan mahtavia ystäviä!

Voitteko kuvitella, sain entisiltä työkavereilta lahjaksi RÄÄTÄLINSAKSET, oikein sellaiset aidot Fiskarsit, joita en ole raaskinut ostaa.
Muutenkin oli hurjan mukava lauantai:
Menimme porukalla pienelle saaristomökillemme, jokainen toi jotain herkkuja,
kävelimme laiskasti kauniissa syyssäässä, poltimme takkaa ja kynttilöitä,
jaksoivat kuunnella tuoteperhe-esittelynikin!
Ja mikä upeinta, yhdellä heistä oli mukanaan shampanjalasit ja kuohuviiniä ja
aloitimme päivän terassilla skåålaamalla
Tarun uudelle uralle!

Kiitos!
(melkein itkettää)

Jäinen kaislikko

Rypyt sileiksi syömällä

Usko tai älä, mutta jotenkin tämäkin otsikko liittyy opintoihini.
Tänään keskiviikkona Julia sai kunniatehtävän - hänen raitamattonsa voitti maanantaisen kisan. Onnea! Me muutkin kuulemma voimme päästä/joutua telkkariin... No, se homma oli vieläkin jotenkin salainen, mutta ymmärtääkseni eri salaisuus kuin se valkoinen moderni matto. Tässä on vähän vaikeuksia pysyä opettajien vaudissa mukana.
Tänään toimme niitä viime viikolla läksyksi annettuja samanvärisiä tavaroita kotoa. Luulin, että rupeamme kokoamaan niistä erilaisia asetelmia. No, tavallaan, niistä tulee jokaisen ottaa vaivaiset 80 loistavaa ja laadukasta valokuvaa tämän jakson aikana - elleivät ohjeet huomenna muutu.. Siis eri variaatioilla, kuten vastavärit, tumma/vaalea, raikas/tunkkainen jne. No, kuvaaminen on mukavaa. Iltapäivällä menin kotipihan neulasten peittämälle nurmikolle, levittelin sinne ja syyshortensian oksille kaisla-tuoteperheeni jäseniä ja taas kerran kuvasin.
Kuitenkin suurin osa koulupäivästä kului tänään kahden muun konkarin kanssa omaa firmaa suunnitellessa - nuori yrittäjä(nä) vuosi on homman nimi, siitä sitten enemmän myöhemmin. Mutta niin kuumana kävivät ideat, että oli pakottava tarve illallakin tekstailla aiheesta tulevien yhtiökumppaneiden ja pörssiosakkaiden kanssa. Onko tämä tosiaan vasta toinen kuukausi?

Vielä haluan kertoa muillekin mukavia ryhmäpalautteita painokuoseistani ja portfoliostani, tässä muutamia:
- kuvio on ihana ja bisnes on auki
- laukku kelpais kyllä mullekin
- voisit perustaa jo sisustuskaupan kun on niin paljon kaikenlaista tavaraa
- toimiva tuoteperhe
- haluan sen ruskean laukun!!
- tuleeko koulukavereille joululahjoja?
- veti sanattomaks
- hauska esitys
- innostus ihan tarttuu
- tarumainen portfolio
- ihanaa kun tuotteillasi on tarina
- sisustustyynyt on makeita

Maanantai muutti mattosuunnitelmat - tiistai toi taidokkaita töitä

Odotinkin jo maanantaita, että pääsen kokeilemaan kangaspuilla tulevan maton ontelokuviota, mutta katin kontit vai miten se nyt olikaan tapana sanoa kun kaikki ei mennytkään niin kuin luulin. Ensin tehtiin miellekartta omista verkostoista. Eli kasattiin samalle paperille kaikki sukulaiset, tutut ja ystävät jotka vaan muistettiin ja samalla mietittiin miten heidän kanssaan voisi tehdä ammatillista yhteistyötä, eli suomeksi sanottuna miten heidän suhteistaan voisi hyötyä! No, minun karttanihan oli täynnä opettajia ja muusikoita , joista ei niin kauheasti bisnesmielessä hyödy - ystävinä ovat kyllä aivan huippuluokkaa! Toisekseen karttani oli kolme kertaa niin laaja kuin puolet minua vähemmän eläneet, joten kannattaa elää kauan! Kuinka suuri verkostoni onkaan, kun tuplaan nykyisen ikäni...

Seuraava yllätys oli se, että mattosuunnitelmat saikin kirjaimellisesti lakaista maton alle ja tyylikortinkin sai unohtaa. Ei voi olla totta, juuri kun aloin muistaa, että se on kaiken a ja o! Mutta syy oli hyvä: pääsemme osallistumaan johonkin kilpailuun, joka on toistaiseksi salaperäisen sumuverhon, ellei suorastaan sumumaton takana. Mutta menestystä on kuulemma tullut ennenkin, mitä en lainkaan ihmettele tällä opetuksen tasolla! Siis valkoista mattoa suunnittelemaan, valkoista MODERNIA MATTOA! Toivottavasti sen saa laittaa seinälle, ettei se likastu! Minulle kyllä totisesti sopii tämä, ettei jäädä junnaamaan paikalleen, vaan saadaan yhtäkkiä taas uutta ajateltavaa ja pistetään töpinäksi. Ideoita pukkaa, ideoita pukkaa ja se on niin hauskaa! Perjantaina jatketaan kangaspuiden ääressä, jee!

Tänään tiistaina oli ensimmäisen jakson palautekeskustelu, eli ensimmäiset työt ja portfoliot olivat jotakuinkin valmistuneet! Ajattelin, että päivästä tulee raskas, mutta kaikki onnistuikin yli odotusten. Homma toimi, palaute pelasi, kaikki jaksoivat kuunnella, moni oli parantanut esiintymistään huimasti muutamassa viikossa. Olitte kaikki "aivan pro", kuten poikani sanoisi.
Eilen muuten selvisi, että yksi luokkakavereistani on tyttäreni heppakavereita Melkkilästä, hauska yhteensattuma.

Kolme miehistä yllätystä

Olen viime päivinä saanut suvun miehiltä aivan yllättävää palautetta kankaanpainotöistäni - ja vielä pyytämättä! Ja hyviä huomioita! Ovat kuitenkin salaa kuunnelleet mitä olen heille puhunut!
Nuorin ihmetteli, miksi liukuvärin siirtymä oli yhdessä vedoksessa jyrkkä, muttei muissa. Tarkka huomio, selvitin faktat. Keskimmäinen (en kerro oliko mies vai veli) huomasi, että pyyheliinan juuttinarusta ommeltu ripustuslenkki muistutti kalaa. Asia, joka pitipaikkansa, mutta jota en edes itse ollut huomannut!!! Ja vanhin ehdotti, että seuraavan olkalaukun läppäolisi vino, jotta alla toisessa reunassa oleva kuvio näkyisi! Olen lähes mykistynyt!

Piipahdus Fiskarsissa

Jokseenkin pökertyneinä kiihtyneestä painovauhdista otimme pienen ja ansaitun breikin ja kävimme pienellä porukalla Fiskarsissa katsomassa mitä muut olivat saaneet aikaiseksi.

Yllätysvieraita

Perjantaina oppilaitos yllätti jälleen positiivisesti. Seurakunnan opiskelijapastori toi mukanaan nimikkolähetti Lilja Kinnunen-Riipisen, jonka aiheena oli silkin historia. K-R on asunut vuosia Thaimaassa ja Kiinassa. Otsikko oli ehkä vähän harhaanjohtava, mutta "luoento" ei taatusti jättänyt ketään kylmäksi. K-R on teologi ja myös teatterin ammattilainen. Hänen kertomatyylinsä oli värikäs ja kokonaisvaltainen. Todella monitaiteellisen tilaisuudesta tekivät ammattitanssijat Mari Mäkelä ja Johanna Halén Xaris Finland -ryhmästä.

Mikäli nyt oikein muistan, niin kiinalaisen filosofian mukaan esineen tulee aina olla tarkoituksenmukainen, soveltuva ja ylevä. Wau!

Kuulimme myös, miten silkkilanka syntyy, kun toukka joutuessaan lämpimään veteen avautuu - ja samalla kuolee. Toukka siis uhraa itsensä, jotta me saamme pukeutua silkkiin. Olemme saaneet jo 5000 vuotta! Tästä syntyi hieno vertauskuva Kristukseen.

Kuudennen viikon kotiläksy

Maanantaina pääsin louskuttamaan kangaspuilla muutaman sentin. Ennen sitä piti kyllä pujottautua puiden sisään ja pois useaan kertaan. Onneksi olen notkeampi kuin miltä näytän! Halusin kokeilla nootä ruutuja eli virallisesti olikohan se kuviollinen ontelo. Mallia varten menimme tietokoneelle ja sieltä asian hallitseva Päivi klikkaili ja tulosti mallin. Taas ihmettelin tekniikan hienouksia. Haluaisin kyllä myös kokeilla matkia niitä Paola Lentin nappikuvioita ja loimilangalle painettua kuvaa metallilangalla kutoen. No, ehkä ensi viikolla!

Hurjasti taas painettiin omia kuoseja ja se teetti myös paljon ompelutöitä. Onneksi suoraa saumaa. Tiinalta sain pikaopastuksen tehdaskoneeseen ja tekstiiliopelta monta vinkkiä. Vielä kun malttaisi olla huolellinen!

Kuviksessa teimme tasaraitamattomalleja. Muistui mieleen lapsena ruutupaperille sommitellut lukuisat matonmallit. Ja sitten sain elämäni hauskimman kotiläksyn: Kerää kassiin kotoa kaikkea, mikä on lempiväriäsi eli minun tapauksessani limevhreää ja sen sukulaisia. Oli hauska mennä myös ruokakauppaan ja katsoa hylly hyllyltä mitä kaikkea on pakattu limeen: tonnikalaa, hammastahnaa, servettejä, kakkukoristeita, saippuaa, sukkia...

Viikonloppuna portfolion viimeistelyä!

Tein jossain välissä viikkoa sen perusmokan, että ohjeista huolimatta lähetin ajatuksissani ryhmävastaavalle tekstarin ilman omaa nimeäni, ou nou. Tuli sama olo kuin ihmetellesäni miten joku voi pestä koneessa kännykäit', kunnes eräänä päivänä meidän koneessa pyöri tyttären kännykkä! Olen myös pessyt kahden ohjelman läpi muistitikun ja kuvat olivat siellä edelleen!!

Askarteluohjaajana

Saisikohan eilisillasta työssäoppimismerkinnän? Veljeni pyysi minut tyttärensä kaverisynttäreille vierailevaksi tähdeksi. Pari tuntia sujuikin hujauksessa, kun innostuimme tyttöporukalla (+Kalle 4v) muovailemaan uunissa kovettuvasta muovailumassasta koruja: sydämiä, jalkapallo, auto, lettejä, kirjaimia, kierteitä ynnä muuta. Se oli niin hauskaa, että ajattelimme alakouluiän ylittäneen tyttäreni kanssa mennä ostamaan lisää massaa, kimalteen ja pinkkien sijaan jotain tyylikästä väriyhdistelmää. Kuin tilauksesta löysinkin postilaatikosta creative companyn ihanan paksun askartelutarvikeluettelon. Toiset ne vaan lukee Bilteman katalogia, ressukat.

Viis viikkoa viisastuttu

Aloittaisinko kliseellä "aina vaan mielenkiintoisempaa"? Milloin tämä kuherruskuukausi / nämä kuherruskuukaudet loppuvat? Toivottavasti ei koskaan!
Tolkuttoman ahkera olen ollut, hikke mikä hikke. Välillä koitan jo hillitä itseäni, etten ärsyttäisi varsinkaan nuorimpia opiskelijoita. Tosin kyllä hekin välillä ärsyttävät minua, vaikka etupäässä otankin huumorilla kaiken mikä ihmetyttää. No, ei siitä sen enempää, olenhan porukan äiti-ikäluokkaa. Ja toki kaikenikäisistä löytyy myös tosi hyviä tyyppejä!

Viikon teki mielekkääksi sekin, että ensimmäisen jakson työt alkavat valmistua (on vähän pakkokin, jakso loppuu pian!) ja huomaa siis, että ahkeruus palkitaan. Painaminen taitaa olla mun juttu. Siinä on paljon samaa kuin grafiikassa, jota olen harrastanut pitkään. Tässä on vain lisäbonuksena se uusi ulottuvuus, että samasta painokuosista voi tehdä niin hurjan monenlaisia ja -värisiä tuotteita. Tähän mennessä olen kokeillut seuraavia:
t-paita, kassi, kamerapussukka, kirjankannet, tulitikkurasia, pyyhe, kaitaliina, pieni seinätekstiili ja olikohan niitä vielä jotain?

Torstainen Habitare-päivä oli antoisa ja tervetullutta vaihtelua.
Perjantaina koin ensimmäisen kerran ymmärtäväni asioita Photoshopin puitteissa. Hauska leikkikalu, varmaan oiva työkalukin.

Teki myös tosi hyvää laiskotella viikonloppu saaristossa, kaunista oli jälleen kerran. Lauantai-iltapäivänä oli kyllä kuitenkin PAKKO kaivaa vesivärit esiin ja ruveta luonnostelemaan - samalla kun paras kaverini ja puolisoni (siis yksi ja sama henkilö) imuroi autoani. Siihen en vaan ole saanut tartuttua, vaikka voisin kyllä pinnoittaa auton uudestaan vaikka kaislakuosillani!

Mietteitä Habitaren jälkeen

Habitare oli minulle uusi ja mieluisa kokemus, vaikka yleensä koen messut rasittavina. Mutta nyt en törmännytkään ensimmäiseenkään metrilakumyyjään! Aivan upea ele oppilaitokselta järjestää ja kustantaa tällainen päivä!! Sulateltavaa riitti, ideariihi kiihtyi jälleen, esitteitä kotiin iso pino. Blogini oikeasta reunasta löytyy uusi Habitare-linkkilista. Varaa aikaa!

Erityisesti mieleen jäivät:
huovutetut spiraalimaiset seinävaatteet
uskomattoman raikkaat borneocolors-tyynyt, syntyneet kuulemma Photoshopilla leikkien!
huopapallerot
turkudesignnow, eivät uskaltaneet tuoda föriprinttejä pääkaupunkiin!
oppilaitosten laadukkaat ja tyylikkäät työt
hassut designtuolit
sairaan kallis kakkulapio
ihaniadesignin herkät perhoset

Kieltämättä välillä kävi mielessä, ettei kaikki nyt niin uskomattoman hienoa ja ihmeellistä ja uniikkia ollut. Kuten maanantain pohdinnoissa opettajamme sanoi: rinta rottingille vaan!

Kaiken kiireen keskellä muutama joululahjaostoskin tuli tehtyä, mutta
tuoksumaaleja en löytänyt, porealtaille en ehtinyt :-(

HabitareHassutuksia

Mukava viikko takana - jälleen kerran!

Nyt pariksi päiväksi netin ulottumattomiin, lisää HabitareHassutuksista alkuviikosta.

10 x 10 points: Salo Library

Tarkoitukseni oli taas kerran hakea vain yksi varaamani kirja kirjastosta. Samalla palautin kassillisen lainoja. Ja Maija-Leenan vinkistä luin Avotakan Habitare-sivustot. (Mmmm, torstai on toivoa täynnä, kuten eräs ussanope tapasi aloittaa aamunavaukset.) Kävi kuitenkin, taas kerran, niin että menin uutuushyllyn ohi ja lainasin 10 (en sentään 10X10) kirjaa, sokerina pohjalla:

vintage kengät
Kenkämuodin vuosikymmenet
Caroline Cox, Otava

Tänään se tapahtui!

...mutta onneksi vasta tänään!
Ai mikä?
Toisen ryhmän opiskelija luuli minua opettajaksi, kysyi saako tunnillani ottaa valokuvia. Eräälle toiselle näin kävi jo ekana koulupäivänä, hah hah haa.
Totuushan on, että olen vuorotteluvapaalla opettajan hommista, mutta näkyykö opettajuus naamasta? Sen tunnustan, että joinakin päivinä on opettajuuteni vilahtanut ja lipsahtanut ennen kuin olen muistanut roolini.

Hengetön

Kangaspuiden terminologia ei jätä kylmäksi eikä lakkaa ihmetyttämästä.
Eilen törmäsin hengettömään, jota tarvittiin esivalmisteluissa. Onkohan muuten montaakaan käsityölajia, jossa on näin paljon töitä ennen kuin pääsee itse asiaan eli tässä tapauksessa kutomaan kangaspuilla? Lienee syytä tulla niin suureksi taiteilijaksi, että voi palkata assarin ryömimään kangaspuiden alla ja sisällä ja välissä!
Entisenä yliopisto-opiskelijana tuli mieleeni, että jos joltain kielitieteilijältä/kansatieteilijältä puuttuu gradun aihe, niin hengettömästä ja sen kumppaneiden etymologiasta voisi saada aiheen, ihan ilmaiseksi! Tietysti asia voi jo olla tutkittu perusteellisesti.
Enpä kiusallanikaan kerro maallikoille, mikä on hengetön. (Tulkaa opiskelemaan tätä mainiota alaa, niin asia selviää!) Mutta väistämättä siitä tulee mielleyhtymä ihmisen henkisyyteen ja hengellisyyteen ja tästä sainkin sopivan aasinsillan seuraavaan: Hyvä ystäväni, hänkin oikeesti aikuinen jo, aloitti viikko sitten opinnot teologisessa ja vaikka opiskelut ovatkin luonteeltaan hyvin erilaiset kuin tulevilla artesaaneilla, on hauska löytää yhtäläisyyksiä. Ainakin olemme molemmat aivan yhtä innostuneita! Ja oranssit koulureput molemmilla :-)

Nuotitkin ovat taidetta!

Hain vanhempieni autotallista äidin vanhoja seuloja ja samalla isä lykkäsi laatikollisen suvun vanhoja nuotteja. Ensin ihmettelin mihin niiden kanssa taas joudunkaan, mutta laatikkohan oli todellinen aarreaitta, tässä muutama herkkupala.

Neljä viikkoa takana

Neljä viikkoa on opiskeltu ja olo on kuin ammattilaisella :-)
Muutaman muun jo hieman enemmän elämää nähneen opiskelijatoverini kanssa pohdimme syntyjä syviä koulupäivän jälkeen 2.keksissä ja samalla otimme mukaamme vaneripalat kahvilan seinällä olevaa taidenäyttelyä varten, kun kerran taiteilijoita olemme. Kuvassa ystäväni sommitelma.

Tänään olimme, paras a-ryhmä, Naarilassa ja taas tuli leikittyä uusia leikkejä. Ruuhikirkko oli kuin tehty kulttuurialan opiskelijoille. Ihailin myös Vilhon aitoa ja luontevaa tapaa toimia isäntänä. Ja tulihan tähdättyä useampikin frisbee kohti puualan miesopeja.

Viikon keskeiseen sanastoon kuuluvat rippaaminen, seula, emulsio, pigmenttivärit ja rasvanpoisto - erityisesti viimeinen näistä ei ollutkaan sitä mitä ensin luulin!

Kuvia kengistä - muuta kivaa

Kuvia kengistä - kenkäkauppiaan kodista

www.alina.fi

Kuvia kengistä - koruja

Kuvia kengistä - postikortteja

Mistäköhän johtuu, että saan toisinaan ystäviltäni kenkäaiheisia postikortteja?

Kuvia kengistä - historiaa

Näistä on hyvä aloittaa:
Nämä ovat isänäitini kengät 50-luvulta!
Olen näillä itsekin monet juhlat juhlinut ja
tanssinut vanhojentanssit.

AIVAN AIVAN AIVAN MAHTAVAA

LOPULTAKIN sain painaa omalla seulallani sitä omaa kuviotani, vaikkakin vain kokeeksi. Mahtava fiilis. Lisäksi säästin 100 euroa (ja toivon, että perheen pää lukee tämän!). Ajattelin tilata "lärpäkkeitä" eli pieniä tuotemerkkejä. Kalliilta kuulosti. Onneksi ajattelin ääneen ja Marja-Liisa ehdotti, että teen nekin painamalla!

Kenkäfriikki

Tunnustan (vaikka sen jo monet tietävätkin), että olen myös kenkäfriikki.
Enkä suklaastakaan kieltäydy (kuvassa SUKLAAkenkiä!).
Sukulaisellani on Uudessakaupungissa persoonallinen kenkäkauppa Alina.
Kenkiä on paljon helpompi sovittaa kaupassa kuin vaatteita!
Täytynee suunnitella kenkäkuoseja, jotta saadaan edes ohut aasinsilta kengistä blogini aihepiiriin!

Ideoita pukkaa

Tänään on taas koko päivä ideoitu painokankaita ja jostain tuli mieleeni, että olisi mukava tehdä painokangasversio mukaillen vanhoja huoneentauluja kuten tämä, jonka löysin googlaamalla.

Tyrvään kirkko: Näin kirkko ja maalaukset syntyivät uudelleen – Suomenkuvalehti.fi

Tyrvään kirkko: Näin kirkko ja maalaukset syntyivät uudelleen – Suomenkuvalehti.fi

Shared via AddThis

Kokeilin linkittää tai onko kyse syötteestä, kuinka vaan, hassun näköinen tulos.

Printti sanoman tuojana

Mulla olis jo monta printti-ideaa, pääsis vaan toteuttamaan! Äsken sain ekan mallini ripattua, joten homma etenee. Aamulla en ollut vielä edes kuullut rippaamisesta. Alan tosiaan siirtyä tälle vuosituhannelle ja jäädä koukkuun nettiin, siitä velipoikakin varoitti! No, tulkitsin sen kannustukseksi.

Tsekkaa http://316.mycashflow.fi/

316 316 316 316 316 316 316 316 316