Maanantaina pääsin louskuttamaan kangaspuilla muutaman sentin. Ennen sitä piti kyllä pujottautua puiden sisään ja pois useaan kertaan. Onneksi olen notkeampi kuin miltä näytän! Halusin kokeilla nootä ruutuja eli virallisesti olikohan se kuviollinen ontelo. Mallia varten menimme tietokoneelle ja sieltä asian hallitseva Päivi klikkaili ja tulosti mallin. Taas ihmettelin tekniikan hienouksia. Haluaisin kyllä myös kokeilla matkia niitä Paola Lentin nappikuvioita ja loimilangalle painettua kuvaa metallilangalla kutoen. No, ehkä ensi viikolla!
Hurjasti taas painettiin omia kuoseja ja se teetti myös paljon ompelutöitä. Onneksi suoraa saumaa. Tiinalta sain pikaopastuksen tehdaskoneeseen ja tekstiiliopelta monta vinkkiä. Vielä kun malttaisi olla huolellinen!
Kuviksessa teimme tasaraitamattomalleja. Muistui mieleen lapsena ruutupaperille sommitellut lukuisat matonmallit. Ja sitten sain elämäni hauskimman kotiläksyn: Kerää kassiin kotoa kaikkea, mikä on lempiväriäsi eli minun tapauksessani limevhreää ja sen sukulaisia. Oli hauska mennä myös ruokakauppaan ja katsoa hylly hyllyltä mitä kaikkea on pakattu limeen: tonnikalaa, hammastahnaa, servettejä, kakkukoristeita, saippuaa, sukkia...
Viikonloppuna portfolion viimeistelyä!
Tein jossain välissä viikkoa sen perusmokan, että ohjeista huolimatta lähetin ajatuksissani ryhmävastaavalle tekstarin ilman omaa nimeäni, ou nou. Tuli sama olo kuin ihmetellesäni miten joku voi pestä koneessa kännykäit', kunnes eräänä päivänä meidän koneessa pyöri tyttären kännykkä! Olen myös pessyt kahden ohjelman läpi muistitikun ja kuvat olivat siellä edelleen!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti