Maanantai muutti mattosuunnitelmat - tiistai toi taidokkaita töitä

Odotinkin jo maanantaita, että pääsen kokeilemaan kangaspuilla tulevan maton ontelokuviota, mutta katin kontit vai miten se nyt olikaan tapana sanoa kun kaikki ei mennytkään niin kuin luulin. Ensin tehtiin miellekartta omista verkostoista. Eli kasattiin samalle paperille kaikki sukulaiset, tutut ja ystävät jotka vaan muistettiin ja samalla mietittiin miten heidän kanssaan voisi tehdä ammatillista yhteistyötä, eli suomeksi sanottuna miten heidän suhteistaan voisi hyötyä! No, minun karttanihan oli täynnä opettajia ja muusikoita , joista ei niin kauheasti bisnesmielessä hyödy - ystävinä ovat kyllä aivan huippuluokkaa! Toisekseen karttani oli kolme kertaa niin laaja kuin puolet minua vähemmän eläneet, joten kannattaa elää kauan! Kuinka suuri verkostoni onkaan, kun tuplaan nykyisen ikäni...

Seuraava yllätys oli se, että mattosuunnitelmat saikin kirjaimellisesti lakaista maton alle ja tyylikortinkin sai unohtaa. Ei voi olla totta, juuri kun aloin muistaa, että se on kaiken a ja o! Mutta syy oli hyvä: pääsemme osallistumaan johonkin kilpailuun, joka on toistaiseksi salaperäisen sumuverhon, ellei suorastaan sumumaton takana. Mutta menestystä on kuulemma tullut ennenkin, mitä en lainkaan ihmettele tällä opetuksen tasolla! Siis valkoista mattoa suunnittelemaan, valkoista MODERNIA MATTOA! Toivottavasti sen saa laittaa seinälle, ettei se likastu! Minulle kyllä totisesti sopii tämä, ettei jäädä junnaamaan paikalleen, vaan saadaan yhtäkkiä taas uutta ajateltavaa ja pistetään töpinäksi. Ideoita pukkaa, ideoita pukkaa ja se on niin hauskaa! Perjantaina jatketaan kangaspuiden ääressä, jee!

Tänään tiistaina oli ensimmäisen jakson palautekeskustelu, eli ensimmäiset työt ja portfoliot olivat jotakuinkin valmistuneet! Ajattelin, että päivästä tulee raskas, mutta kaikki onnistuikin yli odotusten. Homma toimi, palaute pelasi, kaikki jaksoivat kuunnella, moni oli parantanut esiintymistään huimasti muutamassa viikossa. Olitte kaikki "aivan pro", kuten poikani sanoisi.
Eilen muuten selvisi, että yksi luokkakavereistani on tyttäreni heppakavereita Melkkilästä, hauska yhteensattuma.