... niin maalla, merellä kuin pian ilmassakin (tyttärellä tosin) - opinnoissa, kalenterissa, kotona...
Tällä kertaa päiväkirjani kuulumiset tulevat sulassa sekasotkussa:
Kuvan penalin teki yläkoulun ekana kässätyönä heppahöperö Pilvi. Vielä kun ehtisi ottaa selvää, mitä tämä taikatarrasysteemi onkaan, voisin itsekin kokeilla! Heppahöperön isä kyllä ihmetteli, oletko syönyt noin paljon karkkia, mutta ne oli kuulemma syönyt ope!
Itse sain kokeilla kuvankäsittelyn ohessa erikoiskalvoa, jolla sai tulostettua valokuvia, jotka voi silittää kankaalle. Aivan uskomattoman hauska uusi leikki ja vinkkeli ja maailma taas kerran. Ajatella nyt vaikka pussukkaa, jossa on vaikka oman hauvelin tai hepan kuva!
Olen taas saanut sydäntä lämmittävää palautetta. Kuorokaverini äiti laittoi sähköpostia: muisteli tyytyväisenä miten itse oli kolmekymppisenä vaihtanut alaa ja onnitteli minua "uskon että ratkaisusi koittaa teidän (meidän) kaikkien riemuksi". Olen otettu.
Opiskelukaveriltani sain nuorekkaan vinkin kaislapainokuosiin: tee turkoosille pohjalle valko-musta liukuväri. Hyvä vinkki, ehdin kokeilla sitä viime viikolla, samoin punaiselle kankaalle, oli taas jännää seikkailun tuntua. Punaisen tein ystävälleni, jolta sainkin sähköpostissa jo kuvan, jossa punainen kaislatyyny ja perheen koira kilpailevat kuvaajan suosiosta!
Viime viikolla tuli postissa kimppatilauksena tehty iiiso paketti täynnä materiaaleja, kuin olisi aarrearkun löytänyt tai joulu siirtynyt lokakuun alkuun. Oli siinä paketissa pari joululahjaakin, mutta enpä kerro kenelle...
Olisikohan ollut torstaiaamu kun pysähdyin liikennevaloihin koulun risteyksessä ja edessäni oikealla oli valtava banderolli: TULE ELÄMÄSI KEIKALLE, oppilaitoksen aidassa siis. En voinut kuin nauraa ääneen: tulen, tulen, kunhan valot vaihtuvat vihreälle!
Viime viikolla valmisteltiin myös tulevan keskiviikon avoimia ovia.
TERVETULOA KAIKKI KYNNELLE KYKENEVÄT 7.10. KLO 8-19 TUTUSTUMAAN AMMATTIOPISTON HULPPEISIIN MODERNEIHIN TILOIHIN SEKÄ INNOKKAISIIN (AIKUIS)OPISKELIJOIHIN!
Viikonloppuna Turun kirjamessuilla olimme esittäytymässä ja rekrytoimassa uusia opiskelijoita Euro Publicationsin osaston yhteydessä. Yllättäen löysin itseni sunnuntaina sieltä neulomassa jättikaulahuivia kymmenien muiden (vauvasta vaariin ja muksusta mummuun) kanssa. Oli yllättävää huomata, että jäyhät varsinaissuomalaiset halusivat oma-aloitteisesti jutella ja toimia ja enne kaikkea neuloa! Vuonna 2011 pääsemmekin Salosta vaikka kyseistä huivia pitkin kulttuuripääkaupunki Turkuun, ellei Turkua ole sitä ennen sulautettu osaksi suurta Saloa!
Varsinaisesti viime viikolla piti, niin ainakin luulin, aloitella maton kutomista, mutta se homma on kyllä jäissä. Perjantaina kyllä opettelimme laskemaan kuinka paljon kudetta ja lointa milloinkin pitää tilata. Naapurin mielestä oli vaikeampaa kuin lukion matikka, mutta ilahduimme kun opettaja sanoi, että näissä laskuissa kaikki vastaukset ovat oikein !!?? Mutta sitten hän kuitenkin kertoi pitävänsä aiheesta matikankokeen syysloman jälkeen! Olenkohan oikeasti artesaaniopiskelija, kun toistaiseksi ainoa tiedossa oleva koe on matikkaa ja ainoa puuttuva arvosana fysiikka?
Viime viikon kovin juttu oli NUORI YRITTÄJYYS. Siitä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta palaan myöhemmin asiaan. Mielenkiintoista, haastavaa, mieltä askarruttavaa ja taas on kiire: tällä viikolla tarttis jottain tehrä eli yritys rekisteröidä. Että sellaista. Mutta nyt ei ole aihetta vinoiluun ja ikärasismiin, sillä kyse ei ole vain nuorista, vaan nuorista/uusista yrittäjistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti