Mykistyin!

Tähän joku jo vinoili, että miten minä voin muka mykistyä. No, tämä tapahtui torstaina, kun avasin Hirvensalossa ekumeenisen taidekappelin oven. Eipä ole turhaan tätä taideteosta ylistetty. Mene itse katsomaan! Kieltämättä asiaa auttoi, että paikalla ei ollut muita ja oli kaunis sää, joten valoa tulvi aivan upeasti sisään.
Hauskasti oli Hannu Konola sanonut jo arkkitehtikilpailun aikana, että tilasta tulee tulla niin vaikuttava, että "piru pyörtyy kynnyksellä"!
Valoa, valoa, valoa, selkeyttä, mäntypuuta, puun tuoksua...
www.henrikin.fi/kappeli

Luonnonrauhaan

Kävin syyslomalla myös mökillä rauhoittumassa. Oli kuitenkin piirustuspaperia, virkkuukoukku ja kamera mukana, ihan vaan kaiken varalta. Hieno oli sää, jotenkin luonto oli omalla tavallaan jopa kauniimpi kuin kesällä: huurretta, värejä...
Fiilistelyksi meni, kynttilöiden loisteessa, takan lämmittäessä.
Valokuvia tuli kyllä ihan kiitettävästi, mutta olen ennenkin todennut, että näen asiat jotenkin tarkemmin linssin läpi.
Huomaathan, että venekin hymyilee!

PAKKOLOMA TAKANA!

Kehtaanko tunnustaa:
Tiistaina (mutta VAIN tiistaina) menin heti aamusta koululle. Olin ystävystynyt siivoojaan ja älynnyt pyytää hänen kännykkänumeronsa, joten pirautus vain ja olin lukkojen sisäpuolella!
Ihana työrauha!
Ensin kudoin koeloimen loppuun kaikilla hauskoilla materiaaleilla, joita toin kotoa.
Sitten siirryin kankaanpainannan puolelle ja taas sai kaislaseula kyytiä! Kyl se vaan oli niin pal mukavaa! Välillä muistin sentään syödä eväitä ja lopuksi menin kaffelle ystäväni kanssa. Sen verran sähläsin, että kukkaro olikin kotona, mutta onneksi vain minun kukkaroni. Taas säästyi opiskelijan rahat! (Juujuu, maksan velkani kun muistan. Tähän liittyy sisäpiirivitsi, sillä olimme juuri ideoimassa muistiyhdistyksen juhlavuotta...)

Tylsyydelle kenkää!

Näin otsikoi VR:n lehti, jota selailin ajankulukseni matkustaessani opiskelijalipulla ensimmäistä kertaa noin kahdeksaantoista vuoteen! Juttu ei ollut minusta, vaikka siinä puhuttiinkin käsityöläisyydestä ja kengistä, vaan kenkäsuunnittelija Minna Parikasta.
www.minnaparikka.com
Koska taas muut haluavat koneelle, lainaan tähän vain muutaman hyvän kohdan artikkelista:
Parikka haluaa tehdä tinkimättömästi oman näköisiään tuotteita.
Alussa tilausmäärät ovat pieniä ja on vaikea kontrolloida valmistajien toimintaa. He eivät aina ole oikein yhteistyöhaluisia, koska eivät näe taloudellista potentiaalia. - Olen oppinut tämän kantapään kautta.
Olen nopea ideoimaan, ja silloin malliston pitäisi olla älyttömän iso, että saisin koko vuoden täyteen tekemistä.

Niinpä!

Avoimet ovet ja suljetut salvat

Otsikon loppuosa viittaa alkavaan syyslomaviikkoon. Kovasti tekisi mieli mennä kangasta painamaan tai mattoa kutomaan, kun vaan ovesta pääsisi sisään ilman hälytystä. Kyllä mä vielä jonkun keinon keksin. Ja ainahan kotona voi askarrella...

Keskiviikkona tosiaan oli koko ammattiopistolla avoimet ovet. Päivällä kymmenittäin peruskoulun ysejä, tuttuja naamoja sekä oppilaissa että opettajissa. Osa varmaan ihmetteli, mitä minä täällä teen. Illalla tuli sukua ja ystäviä, oli hauska näyttää työtiloja ja töitä. Töitten esillepano olikin alkuviikosta todellista taidetta. Kyllä mullakin mieestäni on silmää, mutta en ollenkaan ymmärtänyt, että se on niiin tarkkaa.

Torstaina pähkäiltiin taas sitä yritysasiaa. Onneksi porukassamme on nuoria hauskoja ja tehokkaita mimmejä, joten homma eteni hyvin ja firmakin tuli rekisteröityä.

KULTAKALA JA VALAS NY

Tästä yrityksestä tulette vielä kuulemaan!
Kuten Facebookissakin varoitin, vaviskaa kaikki Lounais-Suomen joulumyyjäiset, tulemme ja valloitamme sydämenne ja kukkaronne!

Jotenkin tämäkin taas tuntuu (vain) hauskalta leikiltä, mutta sehän tässä hienoa onkin, että leikin varjolla voi samalla oppia ihan oikeasti paljon uutta. Onhan se nyt fiksua tietää jotain liike-elämästäkin, vaikkei koskaan yrittäjäksi ryhtyisikään.

Perjantaina oli kyllä todella mukavaa päästä taas itse asiaan eli kangaspuille. Tiedän nyt suunnilleen millainen ensimmäinen mattoni tulee olemaan. Loman jälkeen päästään varmaan tilaamaan materiaalia ja sitten onkin edessä pari tiivistä kutomisviikkoa. Vieläkään ei paljastunut mikä tämä kilpailu on, johon valkoiset mattomme muhkeine muotoineen osallistuvat. Oli muuten uusi elämys, kun luin Taito-lehteä ja ymmärsin, mitä mustavalkoinen ruudukko ohjesivulla tarkoitti. Olen oppinut uuden kielen: osasin lukea neuleen rakennetta!

NY - VUOSI YRITTÄJÄNÄ

"Mokaaminen on taivaan lahja"

Suunnilleen näin alkoi syyskuun lopulla teemapäivä, jona keskityimme imemään itseemme kaiken mahdollisen informaation jo yli kymmenen vuotta pyörineestä NY-projektista.
Tietysti ensin ajattelin, että tämä ei koske minua, koska en ole biologisesti nuori, henkisesti toki kuitenkin! Onneksi tässä ei ollut ikärajaa ja tottahan on, että yrittäjänä olen vasta kohtuvaiheessa. Tällä viikolla olisi tarkoitus syntyä, koska deadline on 15.10. jolloin olemme syyslomalla. Saa nähdä päädytäänkö hätäsektioon!
Nyt menen kuitenkin kutomaan villalankakokeiluja ja jatkan tästä aiheesta toisen kerran.

Vauhtia riittää...

... niin maalla, merellä kuin pian ilmassakin (tyttärellä tosin) - opinnoissa, kalenterissa, kotona...

Tällä kertaa päiväkirjani kuulumiset tulevat sulassa sekasotkussa:

Kuvan penalin teki yläkoulun ekana kässätyönä heppahöperö Pilvi. Vielä kun ehtisi ottaa selvää, mitä tämä taikatarrasysteemi onkaan, voisin itsekin kokeilla! Heppahöperön isä kyllä ihmetteli, oletko syönyt noin paljon karkkia, mutta ne oli kuulemma syönyt ope!

Itse sain kokeilla kuvankäsittelyn ohessa erikoiskalvoa, jolla sai tulostettua valokuvia, jotka voi silittää kankaalle. Aivan uskomattoman hauska uusi leikki ja vinkkeli ja maailma taas kerran. Ajatella nyt vaikka pussukkaa, jossa on vaikka oman hauvelin tai hepan kuva!

Olen taas saanut sydäntä lämmittävää palautetta. Kuorokaverini äiti laittoi sähköpostia: muisteli tyytyväisenä miten itse oli kolmekymppisenä vaihtanut alaa ja onnitteli minua "uskon että ratkaisusi koittaa teidän (meidän) kaikkien riemuksi". Olen otettu.

Opiskelukaveriltani sain nuorekkaan vinkin kaislapainokuosiin: tee turkoosille pohjalle valko-musta liukuväri. Hyvä vinkki, ehdin kokeilla sitä viime viikolla, samoin punaiselle kankaalle, oli taas jännää seikkailun tuntua. Punaisen tein ystävälleni, jolta sainkin sähköpostissa jo kuvan, jossa punainen kaislatyyny ja perheen koira kilpailevat kuvaajan suosiosta!

Viime viikolla tuli postissa kimppatilauksena tehty iiiso paketti täynnä materiaaleja, kuin olisi aarrearkun löytänyt tai joulu siirtynyt lokakuun alkuun. Oli siinä paketissa pari joululahjaakin, mutta enpä kerro kenelle...

Olisikohan ollut torstaiaamu kun pysähdyin liikennevaloihin koulun risteyksessä ja edessäni oikealla oli valtava banderolli: TULE ELÄMÄSI KEIKALLE, oppilaitoksen aidassa siis. En voinut kuin nauraa ääneen: tulen, tulen, kunhan valot vaihtuvat vihreälle!

Viime viikolla valmisteltiin myös tulevan keskiviikon avoimia ovia.
TERVETULOA KAIKKI KYNNELLE KYKENEVÄT 7.10. KLO 8-19 TUTUSTUMAAN AMMATTIOPISTON HULPPEISIIN MODERNEIHIN TILOIHIN SEKÄ INNOKKAISIIN (AIKUIS)OPISKELIJOIHIN!

Viikonloppuna Turun kirjamessuilla olimme esittäytymässä ja rekrytoimassa uusia opiskelijoita Euro Publicationsin osaston yhteydessä. Yllättäen löysin itseni sunnuntaina sieltä neulomassa jättikaulahuivia kymmenien muiden (vauvasta vaariin ja muksusta mummuun) kanssa. Oli yllättävää huomata, että jäyhät varsinaissuomalaiset halusivat oma-aloitteisesti jutella ja toimia ja enne kaikkea neuloa! Vuonna 2011 pääsemmekin Salosta vaikka kyseistä huivia pitkin kulttuuripääkaupunki Turkuun, ellei Turkua ole sitä ennen sulautettu osaksi suurta Saloa!

Varsinaisesti viime viikolla piti, niin ainakin luulin, aloitella maton kutomista, mutta se homma on kyllä jäissä. Perjantaina kyllä opettelimme laskemaan kuinka paljon kudetta ja lointa milloinkin pitää tilata. Naapurin mielestä oli vaikeampaa kuin lukion matikka, mutta ilahduimme kun opettaja sanoi, että näissä laskuissa kaikki vastaukset ovat oikein !!?? Mutta sitten hän kuitenkin kertoi pitävänsä aiheesta matikankokeen syysloman jälkeen! Olenkohan oikeasti artesaaniopiskelija, kun toistaiseksi ainoa tiedossa oleva koe on matikkaa ja ainoa puuttuva arvosana fysiikka?

Viime viikon kovin juttu oli NUORI YRITTÄJYYS. Siitä voisi kirjoittaa paljonkin, mutta palaan myöhemmin asiaan. Mielenkiintoista, haastavaa, mieltä askarruttavaa ja taas on kiire: tällä viikolla tarttis jottain tehrä eli yritys rekisteröidä. Että sellaista. Mutta nyt ei ole aihetta vinoiluun ja ikärasismiin, sillä kyse ei ole vain nuorista, vaan nuorista/uusista yrittäjistä.