Kakkosharrastus

Kun joku taas joskus kysyy mitä harrastan, vastaus on ehdottomasti printtien suunnittelua. Se on niin vietävän hauskaa ja mukaansa tempaavaa. Kyllä, kyllä, ykkösharrastus on edelleen huilunsoitto.

Mutta suurin niistä on rakkaus

Jatkoin organzakirjailua käsin "kulta"langalla tällä monista häistä tutulla Korinttilaiskirjeen lauseella. Samalla ratkesi kasvojen piirtämisen/piirtämättä jättämisen ongelma.

Tekisi mieli neuloa, mutta tulee hiki!

Helle vaan jatkuu ja jatkuu, joten voi kutoa vain aamulla ja hetken kerrallaan. No, eipähän tule liian nopeasti valmista. En muuten ole ennen ostanut turkkilaista lankaa. Nytkin luulin ostaneeni ruotsalaista, koska vyötteen teksti oli på svenska. No, ei se mitään tietenkään haittaa.

Keramiikasta printiksi

Ostin tämän mielestäni sekä väreiltään että muotokieleltään todella onnistuneen pienen vadin kerran Vammalasta. Tätä kuviota haluaisin vielä muokata kankaalle.

Kenkätuliaisia

Hyvä ystäväni täydensi kenkäkaappiani. Sain Sveitsistä tuliaisiksi kenkäprintillä somistettuja nenäliinoja!

Mikä se on?

Sain äidiltä kukan, joka osoittautuikin

kauniiksi potaksi! Mutta lapseni ovat jo murrosiässä, joten laitan siihen vaikka hiusharjoja ja ryppyrasvaa.

2.keksi

Taas mainostan salolaista firmaa, sillä eilen bongasin hauskannimisestä kahvilasta aivan upeat uudet verhot. Harmi, etten kuvannut, mutta mene itse katsomaan! Vihreiden paneliverhojen helmaan oli ommeltu kirpputorilta ostettuja ja turkoosiksi värjättyjä pitsiliinoja. Liinoja riitti vielä pöydillekin. Makeeta!

Historiapläjäys

Kotimuseo mökkivintin portaikossa, rukki vintin varastossa.

 Ja mulla sähkötön Singer kotona isoäidin perintöä.

Sekalainen saldo

Miten helle saa minut tänä vuonna toimimaan? Omituista.
Olin joulun alla ostanut pieniä piparimuotteja, joista syntyi taulu vaikka huussin oveen. Samalla liimailin pannunalusiksi sahaamiani omppuja ja kaloja.

Kaapista tuli vastaan kuumaliimaa ja olihan minunkin saatava leikkiä sillä. Vähän kuin koristelisi pipareita.

Tällaiselta näyttää ranneke puuvillalangasta. Mistäköhän johtuu, että kaapistani löytyy juuri vihreää lankaa useampia sävyjä?
Sain puolivuotisen projektin valmiiksi: seitsemän kassia. Tarvitsetko?  Edes yhden??

Sokerina pohjalla aivan mahtava kokeilu: Kerroinkin ihastelleeni Fiskarsissa silkkiorganzalle käsin kirjottua taulua. Pian tulee hääpäivästämme kuluneeksi 19 vuotta, joten suurensin lyijykynällä voipaperille hääkuvamme ja ompelin sen vastaavalle kankaalle, koneella tosin. Työ on vielä kesken, en tiedä miten selviän kasvoista!

Phelleilyä Photarilla

Koska taas on luvassa helleviikko, täytyi keksiä lisää sisäpuuhaa. Onneksi olin säästänyt (eli en ollut ennen saanut aikaiseksi) ilmaisen 30 pv Photoshopia. Tarvitsin kuitenkin lataamiseen poikaani ja sitten esittelin tyttärelleni taitojani, jotain vielä muistin (yllättävän paljon itse asiassa) ja hauskaa oli. Leikkiä langoilla -teemaan palaisin sen verran, ilman kuvaa, että rannekkeen pitsi tuli puuvillaversiossa parhaiten esiin.

Leikkiä langoilla

Pitkästä aikaa viileä päivä, joten voi leikkiä langoilla. Lainasin tuon nimisen kirjan, tyylikäs opus. Tässä muutamia kirjan ihanuuksia:

Ja oma sovellukseni, joskin mohairlanka hukuttaa pitsikuvion. Lainasin taas kerran solmukirjankin, näyttää aina niin helpolta...

Lomafiilis jatkuu...

Ilta-aurinko synnytti pihalle värileikkejä:

Tammisaaresta löytyi hauska penkki:

Hangosta taas postikortti, rantamuotia vuodelta 1931.

Tämä huoneentauluproto löytyi repusta. En ollutkaan siirrellyt reppua vähään aikaan, siitä löytyi KAKSI HÄMÄHÄKKIÄ!

Tässä kuvia pöytäliinasta, jossa pula-ajan kierrätyskankaalle (vanhoille elintarvikesäkeille) on kirjottu ja palat yhdistetty käpypitsillä, hienommin sanottuna kyseessä on frivolité. Sitä olisi hauska testata. Netistä löytyy ohjeita, mutta mistä sukkula?

Kirjanmerkkikisa

Tässä eräänä päivänä isäni huomasi lehdessä ilmoituksen kirjanmerkkikilpailusta ja heitti varmaan vitsinä, että sinähän voisit osallistua. Homma on enää postitusta vajaa. Oli muuten hauska toimeksianto! Ja onneksi askarteluliikkeestä löytyi heinäkuussakin pääsiäismunia, ne liittyvät asiaan ihan oleellisesti. Ehkä kerron lisää myöhemmin.

Mitkä räpylät!

Ajankohtaiset kengät näin helteellä, joskaan ei ehkä huomisessa konfirmaatiossa. Nyt niskani taakse ilmestyi puoliskonikin, joka toivoisi olevansa merimies ja merimiehen heilallehan nämä sopisivat. Tiina vinkkasi tämän kuvan minulle, jostain syystä tulen hänen mieleensä kengistä. Minä taas saan aina hutiloidessani omantunnontuskia, voi kamala jos Tiina näkisi fuskuni! Unelmoinkin tehokkaasta tiimistä, jossa minä ideoin ja suunnittelen (ja bloggailen) ja Tiina tekee työt!

Ompeluhimo

Kerroin aikaisemmin, että kahdeksan veskaa oli pahasti kesken. Eilen ensimmäinen niistä valmistui. Taitaa olla minun väriseni, koska jemmassa oli samansävyiset keraamiset helmet takavuosien saviaskartelujen jäljiltä. 

Valmistauduin myös tulevaan kouluvuoteen todella ajoissa ja tein itselleni uuden kynäpussin. Makea printti ei ole omani, vaan luokkakaverini Maijun. Ja Taskukamunkin elämä jatkuu avaimenperässä/pussukkakorussa.

Tämän pussukan olen poikkeuksellisesti ostanut. Sen vitsi piilee vanhassa purjekankaassa, jonka on ottanut uusiokäyttöön Globe Hope.

Tilkuista tein neulatyynyjä. Samalla ompelin pikkuisen pitsireunaisen tyynyt keväällä koneella brodeeraamastani enkelistä. Tässä tosin on vielä tuotekehittelyn paikka.

Viimeinen pussukka voisi olla vaikka passikotelo.

Mutta ehdottomasti kesän parhaisiin printteihin kuuluu tämä luonnon oma verho: