Pienet suklaakaupat ja Himoshoppaajat jo lukeneille

..löytyi Novitasta vihje Kate Jacobsin kirjasta nimeltä Pieni lankakauppa. Nyt se on mulla, mutta koskakohan maltan keskittyä lukemaan? Kukakohan kirjoittaa romaanin Pieni kutomo tai vielä mieluummin Pieni kangaspaino?

Taito nähdä

Runous ei ole minulle se lainkaan läheisin taidemuoto, mutta näistä Josef Albersin runoista pidin:

ENEMMÄN TAI VÄHEMMÄN

Helppoa on tietää
että timantit ovat kalliita

hyvä on oppia
että rubiinit ovat syvempiä

mutta enemmän on nähdä
että kivi kuin kivi on ihmeellinen


PLUS = MIINUS

Mitä enemmän aurinko paistaa
sen enemmän vettä haihtuu
ilmaantuu pilviä
ja aurinko
- paistaa vähemmän

Mitä vähemmän aurinko paistaa
sen vähemmän vettä haihtuu
pilvet hälvenevät
ja aurinko
- paistaa enemmän


MAA JOLLA SEISON

Maa jolla seison
palvelee muitakin

maailmani
on yksin minun

Mistä herra Albersin sitten löysin?
Aamutuimaan hänet esitteli Jori, kuvisopemme. Nyt minäkin ymmärrän (Albersin ja Jorin ansiosta) jotakin siitä, miksi kaupassa valikoitu maali onkin seinässä jotain aivan muuta!

Avoimin silmin

Sarjassani kirjastolöytöjä:
Pirjo Waris: Avoimin silmin
Vaikuttavia maalauksia puulle
"Waris on kehittänyt oman tekniikan, joka kunnioittaa puun olemusta ja korostaa puun elävyyttä."
Vaikka lahjaksi ystävälle!

Sillisalaattia

Tämä Ulla Pohjolan taideteos toi jollekin mieleen minut, mutta olen oppinut olemaan salaperäinen opiskelija. Onkohan kuva väärin päin, kun harvemmin ehdin makuuasentoon, mitä nyt joskus uusia kujeita ideoidessa!

Sillisalaattia oli tämä viikko, mutta ihan ok silliä.

Maanantaina lähdin sisustussuunniteluporukan kanssa Vallila Interioriin koko päiväksi. Olipa mielenkiintoista! Sinnekään ei tavalisena tallaajana ja turistina pääsisi tai ei ainakaan tulisi mentyä. Ihan ensimmäiseksi tutustuimme Kehaan, eli mattojen maahantuontiin. Aivan mahtavia PINTOJA, niitähän tässä on koetettu löytää omaankin mattoon. Ihan muutaman mattoidean taas sain ja kasapäin upeita esitteitä. Linkkivinkkeihin olen lisännyt oman Vallila-osion, jos joku potentiaalinen lukija jaksaa olla niiiiin kiinnostunut. Olisi se vaan upeaa nähdä miten esim. vanhassa ja perinteikkäässä sveitsiläisfirmassa kudotaan mattoja tänään ja tulevaisuudessa! Varteenotettava vaihtoehto Milanon messuille t ai Intian kankaille... Riippuu myyjäistuloista, hah hah haa.

Tiistai (vai oliko se keskiviikko) meni taas kokonaan NY-yrityksen puitteissa. Paljon mielenkiintoista siinäkin oppii, mutta lienee luonnollista että me työelämässä jo ryvettyneet mielummin hyörisimme kangaspuitten äärellä. Ja mitäköhän olisi sellainen ihan tavallinen, oikea kuvis, vai onko sellaista olemassakaan?
Yrityspuuhien puitteissa olen huomannut, että olen edelleen toosi huono istumaan kokouksissa. Luulisin olevani sosiaalinen, mutta hommat haluaisin tehdä aika omassa rauhassa, niin se vaan on.

Torstain atk:ssa oli mukavaa, kun opeteltiin ohjelmaa (powerpoint), josta jo tiesin jotain. Ja olin miettinyt valmiiksi sen muotoilijaesittelyn ja ottanut kuvia Salossa ja Hirvensalossa lomaviikolla. Siis Hannu Konola: lasitaiteilija. Siinäkin muuten aikuisella iällä amattia vaihtanut immeinen. Ja ilmeisen hauska sellainen.

Kovasti on selvitelty lähialueiden loppuvuoden myyjäisiä. Muutamaan varmaan mennäänkin porukalla, toivottavasti on jotain hauskaa ja värikästä myytävääkin! Ja miksei olisi!
Annoimme NY:ssä itsellemme kotiläksyjä viikonlopuksi, tarttis kuulemma esiintyä maailmalle tulevana torstaina. Vielä perjantai-iltapäivällä menin kirjastoon lukemaan uutta Taito-lehteä ja voi ei kun sain taas ideoita. Sillä seurauksella, että kun samana iltana rupesin taas keittiössä askartelemaan oli puolison ilme näkemisen arvoinen. HÄN EHDOTTI MINULLE NOBELIN-PALKINTOA! En tiennytkään, että niitä jaetaan myös askartelijoille!

Ai niin viikon vitsi: sain alkuviikosta tekstarin "tervetuloa kemianliittoon" ja ihan totta, pari päivää myöhemmin postiakin sieltä. Tämä liittyi jotenkin siihen, että olen liittynyt SAKKI-ry:hyn saadakseni mm. VR:n alennukset ja Sakilla taas on jokin kytky kyseiseen liittoon. Tänään kyllä kertasinkin mikä on atomi, protoni, elektroni, neutroni jne, mutta se liittyi kyllä erääseen kasiluokkalaiseen.

On muuten ollut yllättävää huomata, että facebookista on oikeasti hyötyä, siellä meidän suuri firmamme keskustelee yöt ja päivät, arjet ja viikonloput.

Latinaa

Tällä jutulla on aika ohut aasinsilta blogin pääaiheeseen, mutta kuitenkin:
Mistä lienee levottomaan mieleeni tullut (siis siitä kun isoseni julkaisi latinan oppikirjan ja sieltä puuttui tämä keskeinen sana!) , että mitäköhän artesaani olisi latinaksi.
Ja sain häneltä vastauksen:
ars = taide, taito
sanan artesaani loppu kertoo johonkin kuulumisesta
Upeaa: kuulun taiteeseen

Artesaanin voisi kuulemma kääntää vaikka artifex, eli taiteilija/taiteentekijä
mutta se kuulostaa kyllä ihan asterixilta??

Hummani hei...

Kummasti sopii artesaaniaikuisopiskeluun ratsastuskin. Vein pari heppahöperöä Hartwall-areenalle Helsinki Horse Showhun ja jo junassa siis luin mielenkiintoisen lehtijutun Minna Parikan kengistä. Areenan käytävät taas olivat täynnä kaikkea hevosiin liittyvää yrittämistä. Rehusäkit jätin väliin, mutta taidettakin löytyi. Linkit ovat sivupalkin listassa, kannattaa kurkata uusix, kuuakka ja sirpasalmu. Muistaakseni viimeisen kangaskassit olivat erilaisuudessaan tyylikkäitä.

Mykistyin!

Tähän joku jo vinoili, että miten minä voin muka mykistyä. No, tämä tapahtui torstaina, kun avasin Hirvensalossa ekumeenisen taidekappelin oven. Eipä ole turhaan tätä taideteosta ylistetty. Mene itse katsomaan! Kieltämättä asiaa auttoi, että paikalla ei ollut muita ja oli kaunis sää, joten valoa tulvi aivan upeasti sisään.
Hauskasti oli Hannu Konola sanonut jo arkkitehtikilpailun aikana, että tilasta tulee tulla niin vaikuttava, että "piru pyörtyy kynnyksellä"!
Valoa, valoa, valoa, selkeyttä, mäntypuuta, puun tuoksua...
www.henrikin.fi/kappeli