Perjantai kului siis aamusta iltaan Tampereen kädentaitomessuilla. Uusi tuttavuus minulle. Tässä kyllä muut messut kalpenivat. Lienee turha todeta, että todella mielenkiintoista. Ja blogin reunasta löytyy tietysti ihan muutama uusi linkkivinkki ja lisää tulee vielä lähipäivinä.Tässä välissä pyrähdän vain LYSTIKKÄISIIN MYYJÄISIIN. Jos et niistä vielä ole kuullut, olen onnistunut välillä olemaan mainostamatta itseäni :-)
Messuja tuli väkisinkin verrattua Habitareen. Nyt ei raha haissut eikä brändäys mällännyt. Ensin harmitti, ettei lykätty niin paljon kassia ja mainosta käteen kuin olin odottanut, mutta oikeastaan hyvä näin. Mukavia ihmisiä, jotka ehtivät myös rupatella. Jos nyt muutaman asian mainitsisi, niin huovutusvillaa tunkee kyllä jo korvistakin ulos, kankaanpainotöitä oli yllättävän vähän ja kovasti tulollaan ovat sisustustaulut, nimenomaan erilaisilla valokuvaus- ja tulostustekniikoilla.
Olin erityisen iloinen, että löysin sen kauan etsimäni Laurase -tekijän sekä Sirpa Kallion, josta lisää myöhemmin.
Pitkin viikkoa alkoi taas olla syyllinen olo: voiko marraskuinen arki olla näin ihanaa, helppoa, innostavaa, kivaa, hauskaa, mukavaa, valoisaa, iloista -
mutta kun se vaan on niin!
Pelkästään kuluneella viikolla olen kuullut kommentit:
olet nuortunut tänä syksynä 10 vuotta (onnittelut vaan puolisolle nuoresta vaimosta!)
kai käyt koulun loppuun, koko 2,5v, olisihan se sääli jättää kesken
- niin olisi, en jätä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti