Sukuvika!

Upea juttu, että äitini suvusta löytyi valokuvauksen harrastajia jo lähes sata vuotta sitten.
Ja muutama vuosi sitten nuorempi polvi kunnostautui skannaamalla vanhoja kuvia, joista itsekin sain kopiot.

Tässä siis todiste sukuviasta:

 

Tästäkin tunnistan itseni:

Tulosta ja silitä

Ostin joskus syksyllä kirjakaupasta tulostuspaperia, jota vasta aatonaattona ehdin/innostuin kokeilemaan. Vielä ehti hyvin pukinkonttiin ja taisi olla ihan mieluisia lahjoja. Tulostin muutamia piirustuksia ja valokuvia, silitin ne lakanakankaalle ja ompelin valmiisiin mustiin kangaskasseihin. Samaa tekniikkaa voisi kevään kuluessa jalostaa. Tallessa on mm. skannattuja mustavalkokuvia isovanhemmistani, vanhoja nuottivihkojen kuvitettuja kansia sekä kokoelma lapsuuteni kiiltokuvia.

Äidin perintöä

Tällaisen kudontatyön olen saanut äidiltäni.

Jotenkin viehättävä tunnelmaltaan.

Jotain tämän tapaista voisi itsekin kokeilla...

Nuotitkin ovat taidetta!

Hain vanhempieni autotallista äidin vanhoja seuloja ja samalla isä lykkäsi laatikollisen suvun vanhoja nuotteja. Ensin ihmettelin mihin niiden kanssa taas joudunkaan, mutta laatikkohan oli todellinen aarreaitta, tässä muutama herkkupala.